we're running out of time until the day we die

Peltomaisemien läpi päätyi uljas Pösöni kesäkaupunkiin,

jossa Muumimaailma oli sulkenut porttinsa, jotka kätkivät vaapukkamehun sekoittamat hattivatit sisäänsä. Olisi ollut hienoa päästä heidän juhliinsa, mutta tällä kertaa tyydyimme

ulkomuodoltaan latoa muistuttavaan Kaivohuoneeseen,

jonka katto oli kristallikruunujen, 

ja lattia valkoisen teipin peitossa.

Kuulostihan se hyvältä,

ja tuntuihan se paremmalta kun muistinkaan.

Pelon äänet vaimenivat täysin tuon puolitoista tuntisen ajaksi,

jonka sisältö oli sistustettu uudestaan.

you've got the race to race

with your devils

Kaikki oli oikeastaan aika hyvin.

 

Paluumatkalla olivat peltomaisemat hieman läheisemmät.

 

Simuloimme Linnanmäkeä punaisella peltipurkilla ja pellonreunalla,

siinä tehtiin puolitoista volttia ja laskeuduttiin niskat edellä,

haisteltiin savua ja erilaisia myrkkykaasuja,

värit olivat oransseja ja koko näkökentän peittäviä.

Pyrotekniikka jäi puuttumaan, enkä ole siitä yhtään harmissani.

Valot vilkkuivat lisää ja lähestyivät kuin avaruusoliot,

taivaalla pörräsi helikopteri.

Muistikuvat ovat hyvin heikot,

mutta nuo hajut ja äänet, sekä sen uskomattoman oranssiuden

muistan liiankin vahvasti, ja ne juoksevat ajatuksissani

lähes yötä päivää, mutta päivä päivältä nopeammin.

En toistaiseksi jaksa pysähtyä niihin kovinkaan pitkiksi ajoiksi.

Se oli sellainen kokemus,
jonka toivoo olevan sellainen once-in-a-lifetime-experience,
ja sekin oli liikaa.

Olisinpa vain jättänyt muistamatta
haavoittumattomuuden harhaa.
Oi voi tätä saatanan karmaa.