Siitä se alkoi, Stam1nasta.
Yhdestä illasta täynnä väärinymmärryksiä ja pään irti moshaamista.
Niin ja sitä niin kutsuttua nautintoa, se oli hienoin ilta moniin viikkoihin tuolloin.
Sen jälkeen olin kuukauden kotona.
Kai se oli tarpeen, nähdä taas elämän yksitoikkoisuus voidakseen sen jälkeen nauttia ihmeistä.
Väreistä ja tuoksuista, joita maailma tarjoaa.
Siitä, että jalat kantavat ja jokainen askel on edellistä vahvempi.
Maantiellä on mittaa.
Sen totesin.
Kirjoitin ylös monet runot.
Pidin siitä, että kaikki kuulosti kauniilta.
Vaikka se ei silti substanssien rumuutta poista.
Lauantaiaamuna kaikilla oli cockerspanieli ja he näyttivät onnellisilta.
Minä suuntasin Lahteen.
Aurinko paistoi.
Päässäni soivat vihaiset laulut mutta ne saivat hymyilemään.
You're not my lord,
I'm not your lad
....just bang your head.
Olin aivan salamannopea.
Sain sittenkin kyydittäviä perjantai-illan ajaksi, kun leikin yleistä ilmaista taksia, vaikka kukaan ei alkuun näyttänytkään kyytiä tarvitsevan.
Takapenkki täyttyi kovista äänistä ja järkyttävistä vitseistä.
Pysähdyimme pimeyteen ja nauroimme.
Kun lopulta jäin taas yksin autoon, kuulin musiikin toisin kuin ennen.
Oli rauhallista, puistokadun puut huojuivat tuulessa ja asfaltti heijasti katulamppujen oranssihtavaa valoa taianomaisesti.
Olisin halunnut ajaa todella kauas vain nähdäkseni lisää asfalttia ja niitä lumoavia valoja.
Kun vielä sydän vapaa on ja tahtoo lentoon
Tuona iltana juhlin pitkästä aikaa.
Kuulin pitkästä aikaa, ettei minulla ole kavereita vaikkakin tilanne oli kääntynyt päälaelleen.
Me kaikki muutuimme, mutta se ei poistanut sitä tosiasiaa että nautin kaikkien heidän seurastaan liian vahvasti.
Niin vahvasti, että niin ei saisi tehdä.
Ettei sattuisi kun on taas yksin.
Rappuset alas aika tutun tuntuisesti.
Kaipasin niin noita hämäriä nurkkia.
Viskikola.
Tarvitseeko sanoa enempää?
Kotiin ennen auringonnousua.
Taas tuntui siltä, että on sittenkin elossa.
Vaikka kaikki ei mennytkään kuin olisi halunnut.
Toiselle puolelle ei yllä
Ymmärrys, vihollinen kyllä
Ja siihen se loppui, Stam1naan.
Yhteen iltaan täynnä väärinymmärryksiä ja pään irti moshaamista.
Niin, ja sitä niin kutsuttua nautintoa. Se oli hienoin ilta moneen viikkoon.
Vaikkakin myös sisäelimiä eniten vahingoittavin, rakkauslaulut vihloivat sydäntä ja keuhkot huusivat hallelujaa, niin paljon minä toivoin tuolloin että asiat eivät olisi näin.
Vielä kaikki on hyvin. Ja juoksentelen pitissä ympyrää teidän kanssa.
Siis eheydy, uupuu puolet
Siis eheydy tai yksin kuolet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti