Makasin sängylläni ja tuijotin kattoon, sydämeen pisti ikävästi ja päässä pyörivät deadlinepäivämäärät ja lukuisat tekemättömät asiat.
Tajusin olleeni siinä ennenkin, katsellen tuota vellovaa massaa josta ei saa otetta, joka vyöryy päässä sellaisella voimalla etteivät seinämät meinaa kestää.
Minä haluaisin alkaa tekemään asioita vasta sitten kun ne ovat kivoja.
Järjestää sitten hienoja tapahtumia, kirjoittaa asiapitoisia tekstejä joita on vieläpä hyvä lukea.
Mutta elämästäni puuttuu se vastapaino kaikelle tekemiselle; arkipäiviini tai edes viikkoihini ei kuulu mitään voimauttavaa. En saa hetkiä itselleni, minä olen jatkuvasti olemassa muita varten kunnes olen unohtanut itseni täysin.
Tätä ennen oli hyviä hetkiä, kauniita asioita ja espanjankielistä punkkia.
Niin, ja ne housut.
Pitkästä aikaa näin kaiken sen jota voin kait kutsua elämäni suolaksi ja soijakastikkeeksi.
Välittömyys on se sana, jota käyttäisin ensimmäisenä heitä kuvaamaan.
Ja kuinka voikaan joku olla kiinnostunut asiasta, joka ei hänen elämäänsä luulisi liikuttavan pätkääkään.
Olin niin otettu kaikista eleistä ja sanoista joita kuulin, kun yritin mahdollisimman vähien lääkkeiden kera selvitä matkastani Järvenpäähän ja takaisin.
"Tönäsen sit, jos tulee tarvis liikkua tästä"
Ei ole helppoa katsoa kun muut nauttivat, ja itse vain unohdut kulman taakse etkä enää ole varma siitä, oletko paikalla vai et. Ikäänkuin katselisi maailmaa lasin läpi eikä yllä koskemaan ilmassa leijuvia ääniä. Silti joku pitää sinut kiinni siinä mustakattoisessa baarissa, se on siinä kitaratelineiden ja paitamyynnin välissä, sekä vasemmalla puolellasi henkilökohtaisena järjestyksenvalvojana.
Se saa tuntemaan itsensä merkitykselliseksi.
Haluan silti takaisin omalle paikalleni, tuntea paineen ja metallin, sekä bassorummun sydämessä asti tanssiessani vailla aikomustakaan lopettaa.
Ehkä kuukauden päästä sitten.
Suht hyvin mulla nyt on mennyt.
Fiilis on kaikesta huolimatta ollut semi neutraali, ehkä hieman jopa positiiviseen kääntyvä.
On vain helpompaa kaatua jokaiseen esteeseen, joka tulee vastaan, kun kävelee yhdellä jalalla.
Kolme viikkoa takana, kolme edessä.
Sitten jatkuu elämä.
Don't get me wrong when I say these words
but stay away from me,
but stay away from me,
'cause you know, you know it hurts
Ymmärrätänetkö ollenkaan, kuinka lujaa juokset sydämeni läpi kerta kerran jälkeen kun nämä laulelmat kajahtavat korviini jonkun nurkan takaa?
Voi kun kaikki olisi aikoinaan mennyt toisin.
Mutta valitsin näin, katson tämän kortin ennen kun vaihdan pakkaa.
(Älä silti mene pois, ethän.)
Sain auton alleni ja kaasujalka painaa aika paljon.
Liikkuminen paikasta toiseen onnistuu.
Näen muutakin kun nämä nurkat.
Yritin palata kouluun, mutta kahden päivän jälkeen tajusin tehneeni virheen.
En ollut valmis siihen, en henkisesti enkä fyysisesti.
Siitä päädyin tilanteeseen, josta aloitin tämän kirjoittamisen.
Sen jälkeen nousin jo kerran ylös ja selvisin takaisinkin.
Tarvitsen aikaa.
Ja teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti