Ei me menty Kreikkaan, me mentiin kellariin

Onnea on, kun kello 8.07 palaa aamulenkiltä ja avaa oppikirjat.

Kun jo ennen kymmentä on saanut siivottua.

Juonut aamukahvit rauhassa oravan elämää seuraillen.

Kun ulkopuoliset tekijät tuovat elämääsi objekteja jotka sopivat sen värimaailmaan.

Onnea on suomalainen musiikki ja kesäkuvat.

Varsinkin Jarkko Martikainen.

Ilmaisjakelulehdet.

Tulevat keikat, joita merkkailla kalenteriin.

I know I, if you believe me,

I know I'm not out of my mind

Onnea on tajuta, että toisinaan asiat voivat mennä hyvinkin.

Ettei aina tarvitse jäädä vellomaan siihen, että haarukat tippuvat kädestä kerta toisensa jälkeen.

Onnea on keittää seitania yön pimeydessä, ja kutsua liian vähän nähty ystävä päivälliselle.

Päätyä tuttuun nurkkapöytään, nauttia hetkistä ja kertoa tarinoita.

Onnea on olla soimaamatta itseään siitä, että menee kotiin bussilla.

Lähteä iltakävelylle ja nauttia kauniista paikoista.

Pysähtyä hiekoituslaatikon päällä olevan muoviaseen hiljaisuuteen.

Kauneuteen ja totuuteen.

22-Pistepirkko.

Tämä aika, tämä vapaus.

Onnea on myös, kun onnistuu luomaan asiallisen kuvan itsestään vaikka jalassa on läpikotaisin riekaleiset tennarit, hiukset sojottavat kohti taivasta ja lanteita koristaa jesarin ansiosta koossa pysyvä niittivyö.

Nahkasohvat ja näkymät ympäri puistokadun. 

Persoonallinen, räväkkä, hymyilevä, ihana nainen.

Tunnin mittainen äänite puhelimessa.

Neljä tuntia tekstiksi purkamista, ja ansaittu kahvitauko.

Yön yli jatkuva sellainen.

Now you're dropped from the sky
Can little angel fly? 

Tears in your eyes;
It's you who are weak this time

Onnea on, kun ei haittaa olla heikko.

Onnea on, kun haluaisi itkeä ja juosta vielä kauemmas.

Eikä se tunnu pahalta.

Kun jalat jaksavat juosta.

Ja musiikki tukee tahtoasi, tie kiitää alla.

Metsän pimeys ja seesteinen olo kotioven sulkiessa.

Nopea lähtö kohti elämää.

Upea elokuva täynnä hauskoja hetkiä.

Huumorintaju, joka johtaa kadotukseen.

Onnea on portinvartijat ja eteläeurooppalaiset.

Se, että ei sada samoin kun edellisenä kertana tässä risteyksessä.

Helmikuuksi tyhmä, mutta silti ihana, kuulas sää.

Sydämen muotoinen pumpulipuikkorasia.
Hapankorppua ja paprikaa, vahvaa kahvia.
Köyhyys, minä pidän sinusta.

Tämän onnen purkauman jälkeen ilmoittaa palovaroitin tyhjenevästä patterista.

Kello 4.13.

Se, se ei ollut onnea.

Aion täällä pitkään roikkua, 

hopeareunuksessa killun enkä irrota koskaan

Oikeastaan, pidän tästä paikasta.