Lead us to the halo of blood

Löysin postilaatikosta kahvia, rappusilta kissan, ikkunalta toisen. 

Olin palannut metsän keskelle pääkaupungin sykkeestä. 

Aika kului, unohdin voivani puhua. 

Mutta keskiyö toi kauan odotetun rakkauden, sillä tässä päivässä ei ollut parasta se, että oli perjantai, ja loma, ja kesä ja lämmin. Ei laisinkaan. Vaan.

Kymmenen biisiä puhdasta nautintoa.

Vanhoja, tuttuja elementtejä.

Uusia, yllättäviä ja toimivia piirteitä.

Tuplasti B-luokan kauhuleffameininkiä.

Nyt oli odotuksen arvoista.

Voitte olla varmoja, että nautin.

Aamulla laiskuus voitti.

LAHNAILIN.

Niin paljon ja liikaa.

Nousin kuitenkin semiaikaisin uljaan ratsuni selkään ja hurautin Tampereelle.

Kulutin ääntäni, Swampissa on aina se sama mukava myyjä kun ostan lippuja.

Oikein arvasit tarkotukseni.

Kulutin pukuhuone numero kahden penkkejä.

Oli oikeasti jo ikävä. Varsinkin kentälle.

Pitäisi olla useammin hiljaa, niin tarttuisi pallo käsiin paremmin. 

Tunnin terävät ja sitten metsään.

Sisälläni asuva materialistikissa kehrää nyt sydämensä kyllyydestä.

Nyt sillä riittää kehräämisen aihetta.

Nyt sillä on Halo of Blood.

Ja lippuja.

Huomenna nassut kohti Vaasaa.

Ja ananasprinssi liittyy seurueeseeni myöhäisellä.

np. CoB - Bodom Blue Moon