Myyt asunnon. Minä olisin eri mieltä, haluaisin viettää vielä tämän kesän tässä sademetsän vieressä. Juomme kahvia, tupakoit ja puhut puhelimessa. Nainen, olet erittäin rakas.
Aamun makaan lattialla, linnut laulaa ja nään ikkunasta auringon paistavan. Koira makaa mun vieressä ja se huokaisee. Käveltiin koiran kanssa pitkä lenkki yöllä ympäri näitä tuttuja katuja, joilla emme yhteenkään olentoon törmänneet. Muistan viime kesän paremmin kuin muut. Kaipaan kaikkea siitä. Kuinka näistä kaduista tuli päivä päivältä kodikkaampia, kuinka niihin saattoi sulautua ja unohtaa olemassaolonsa. Kaikki tämän päivän hyvä energia katoaa häivyttyen olemattomuudeksi. I feel so bad I feel so numb.
Me oltiin koiran toisessa kodissa kattomassa leffaa Tiinan ja Sampon kanssa. Meillä oli mukavaa, vaikka Tiina ei leffasta välittänyt, kun ei se jaksanu keskittyä. Olen aika iloinen siitä että niillä on toisensa, ja että mulla on ne. Tuoli, johon upposin leffaa tuijottamaan oli tarkoitukseensa juuri sopiva. Christopher Nolan, Memento.
Itikseen Tokonrannasta. Hakaniemi tuntuu olevan aina elämää täynnä. Nyt nautimme kivennäisvedestä ja toistemme seurasta. Sain terveisiä henkilöltä jonka luulin minut jo unohtaneen. Mutta sinä siis muistat. Aurinko on lämmin, punavalkoinen ruutuhuivi levittyy piknikin merkiksi. Parisuhdekoukerot käydään läpi liian tarkasti, en halua tietää mistä tappelette. Älkääkä pelotelko, mä olen tyytyväinen. Toimiston viileys on turvallinen, ja sotkuisuus. Hei pentu, oon kymmenen minuutin päästä siinä.
Havahdun kun soitat. Tottakai haluan nähdä, pikästä aikaa. Kuinka hienon ystävän olisinkaan sinussa menettänyt? Mutta nyt olemme tässä ja puhumme unelmista. En tiedä mitä sanoisin monologisi jälkeen. Hei on mullakin unelma, en vain tiedä mikä se on.
Tiedän joutuvani poistumaan tästä kaupungista viimeistään huomenna, aion nauttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti