sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

I am the servant, while you're the king

Muistan, että oli torstaiaamu, kun pakkasin tavarani. 
Sitten olikin yhtäkkiä sunnuntai, kello 5.12 ja ajoin tyhjiä teitä kotiin.

Tuolla välillä tapahtui paljon kaikkea hienoa.
Josta muistan nyt mainita vain murto-osan.
Ajantaju vain hukkui.
Ja käsitys kaikesta muustakin.
Paitsi siitä, että paikka oli Nummijärvi.
Ja jokin näistä päivistä on juhannus.

Iloiset ihmiset on kauniita, eikä niitä löydy ehkä mistään muualta niin paljoa kun Eläkeläisten keikalta.
Ikävä kyllä iloiseen letkajenkkaan en kyennyt osallistumaan, kuten en mihinkään muuhunkaan urheilua läheltäkään liippaavaan aktiviteettiin, rakkaan lonkkani itsepäisyyden johdosta.

"Ei panini vie nälkää, siitä tulee vaan paha mieli"

(En ymmärrä, en käsitä, miten voit olla niin kaunis.
Kaikin puolin niin aito, niin ainutlaatuinen.
Niin huippu vain yksinkertaisesti.)


Jos vain muuttaminen voisi olla niin helppoa aina, kun se oli nyt. Kämppä kantoon ja se oli siinä.
Festareiden olennaisin tarvike on ehdottomasti kertakäyttögrilli. Se on yllättävänkin monikäyttöinen, festarivispilä nevöföget! Kahvin keitto oli parasta ajanvietettä, ainakin siihen kului aikaa. Paljon.
Ainakin ekalla kerralla.

Kahvin reiluus riippuu täysin kupista. Omani oli ainakin yritetty korjata jesarilla. 
Eli se oli eri reilua kahvia.
Enemmän se vaikutti kylläkin puurolta.
Leikattavalta puurolta.



Anteeksi aikaisempi erheeni, yhdessä huimassa wall of deathissa pääsin olemaan!
Kolmen muun ihmisen kanssa.
Leirintäalueella.
Luita katkes ja verta lensi. Jallukeliumi.
Naurua.
Lauantai.

Lehmäfobia.
NAURUA.
Korvienkaivelua.
Ja teltan romahduttaminen.

"Teidän teltassa on heinää. Ja sukka."



"Tää on aika vanha, vaikka tässä lukeekin uutuus"


Aamu alkaa taiteilijaelämällä tai sateella.
Uusia ihmisiä, törmäyksiä ja tarinoita.
En kysy nimiä, en numeroita.
Nappaan muistot mukaani ja löydän teidät vuoden päästä uudestaan.

JA SE BODOM.
Kyllä mä vain rakastankin sitä bändiä paljon.
Vaikka ei siitä nauttiminen täysin onnistunut kun ei päässyt riehumaan.
Mutta oli se parasta. Ihan oi voi saatana.
En keksi hienompaa, kun se tunne kun Angels don't killin intro lähtee soimaan.
AH. Ehkä en mene yksityiskohtiin.
Nähdäänhän pian?

Tästä festarista en ollut kuullut suotta niin paljon kehuja.
Kovin maukas.
Jau.

np. CoB - All twisted

Ei kommentteja: