kirjoitin kirjeen, mutta en tiennyt mitä sanoa
piirsin kissan, he tietävät kyllä.
sama toiminto ei ole suoritettavissa sähköisesti.
olen askeleen lähempänä keski-suomea
haluaisin juhlia jo, mutta täytyy odottaa neljä vuotta.
nyt elämme kummallista välivaihetta, jossa kaikki osat liikkuvat,
kaikki paitsi minä.
onneksi nukuin siellä täällä tähtien alla jo pari kesää sitten.
niin nyt voi jarrutella. hetken.
on ollut iloista musiikkia ja sitten sellaista joka pysäyttää maailman.
ja hetkeksi se tuntuu pysähtyneenkin. seitsemän päivää on ollut uskomattoman pitkä aika.
viiden päästä sillä ei ole mitään väliä.
vierailin sotamaassa ja ymmärsin yksinäisyyden merkityksen.
sitten peitin sekavuuteni sadan kilometrin kestoiseen nauruun.
loppuviimein nukuin.
hetken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti