lauantai 7. maaliskuuta 2015

luet loitsuja, maanittelet onnetarta

Kun on täynnä surua, uskaltaa paremmin hyödyntää ne harvat hetket 
joina aivojen perukoilta kumpuaa ajatuksia ilosta. 
Oppii arvostamaan uudestaan jääkylmää vettä, 
ja hetkittäistä auringonpaistetta.
Eikä oikeastaan jaksa välittää vastaantulijoista
vaan tanssii huoletta sadepisaroiden tahtiin kaduilla.

Olen kävellyt useita kymmeniä kilometrejä hiljaisuudessa 
ja tajunnut tämän kaupungin olevan kaikessa harmaudessaan hirvittävän kaunis.

Kai tässä voisi huonomminkin mennä.


Ruusut ovat kuivuneet kasaan 
jo aikoja sitten
ja äänet unohtuneet,
eikä kai kukaan ole enää entisellään.
Eiliset hukkuvat yhteen suureen huokaukseen,
lattia on päivä päivältä kovempi ja ilma kylmempää.

Voi luoja, kuinka jalkoja polttaa ja kaukaisuus huutaa.

Täällä vaaditaan liikaa minunlaisiltani,
liian kauan myrskyssä seisoneilta.
Olisipa tämä jo ohi.
Pelkäämpä vain, 
että kaikki on vasta alussa.


Kypsyys ja rakenteellisuus ovat kirosanoja
ja laatuvaatimuksia ensi maanantaille.
En minä yllä teidän rimoihinne,
kurkotan kuitenkin.

Haen tätä paikkaa henkilökunta-alennusten toivossa.
Tuotevalikoima on minulle hyvin tuttu jo ennestään.
Lisäksi tämä työ voisi tuoda kuumeenmittaamisen
 ja korvien kaivelun täyteiseen elämääni sitä niin sanottua äksöniä.
Äiti sanoo, että osaan mitä vaan.

____
Hänet nähtiin tiellä pohjoiseen.

Ei kommentteja: