she will she will she will she will let it take her breath away

Päänsärky päänsärkynä ja krapula sinä itsenään sijoittuvat vasempaan ohimooni,

 ja ovat tällä viikolla vieraileet luonani hyvin useasti. 

Menee ihan hyvin. Jos ei puhuta kello kahdeksan ja neljän välisistä ajoista.

Niitä minä vietän heittäen ajatuksissani kärrynpyöriä polkien paikallaan, mutta silti liikkuen.

Liikkuen vain väärään suuntaan ja aina vain kauemmas siitä missä pitäisi olla.

Järki lähtee piipaa piipaa

Minä en suostunut kuluttamaan itseäni loppuun.

Vaikka aika lähelle sitä jo taisin keretä.

Älkää koittako kieltää, älkää yrittäkö rajoittaa.

Kiellän ja rajoitan itseäni jo liikaa.

Kyllä minä voin hiippailla pimeillä kallioilla yöt läpeensä, jos minä haluan. 

Olen kuitenkin valioyksilö, mitä tulee työtulokseen. 

Olen tuijottanut muiden unia ja muita ihmisiä toteuttamassa omia unelmiani.

Saanut rahaa baarin vessaan minua ennen päästäneeltäni naiselta jälkikäteen tilisiirtona.

Tuntenut arvottomuutta ja pelännyt ulko-ovea, tilannut pitsaa toisaalta.

Puhunut aivan tavallisen Santerin kanssa puhelimessa.

Huomannut työkavereiden olevankin täyttä timanttia.

Aloittanut monet sukat ja päätellyt harvemmat.

Harrastanut paheita, kuten lankojen ostoa.
Ajautunut taas liian kauas yhdestä rakkaimmista ystävistäni.

Katsonut, kuinka lunta sataa ja maannut lattialla.

Ostanut pääsylippuja mahtaviin juhliin.

Kyllä elämä voittaa vielä, ainakin joku lupasi niin radiossa tänään.

Herään kohta samasta asunnosta uuden ihmisen kanssa.

Ehkä saan viimein hankkia kolme sohvaa lisää ja rakentaa linnoja olohuoneeseen.

Ja ehkä me viimein saamme lettuja.

Kirjoitan tätänykyä hirveän nopeasti lauseet:

Puhelinnumeroa ei löydetty & seutuliput ovat liian kalliita

Järjestelmä kaatui kesken tallennuksen & poikittaisliikenne on huonoa

Tänään allekirjoitin joulutonttusopparin,

voi kuulkaa, minä teen tuttavuutta tämän nine-to-five -työelämän kanssa.

Mutta vain hetkellisesti ja sen aikaa kun on pakko.

Sillä ei tämä ole minua varten, ei tämä ole minua.

Olen tässä, kunnes saan tehdä sitä mitä haluan.

(Ja siinä en anna kenenkään itseäni estää.)

Juhlaväki läpi salin tanssii hiessä

Kun vihdoin liikutaan: se palkitsee

Kaiken muun unohtaa: vihdoin saa

Auto täyteen ja ysitielle. Mahtava tunne. Visiitti kahvipöytään,

ja siitä eteenpäin kilpaa huutaen.

Määränpäänä se yksi ja ainoa.

Jyväskylä, Pokemon-lakanat ja jo kuollut ruukkukasvi.

Vihdoin taas tuolla lattialla,

vihdoin taas kaiken sen keskellä.

Vihdoin taas hyvä olo ja hymy kasvoilla.

Miten te teette sen?

Ei mikään ollut hullusti.

Kello tuli paljon ja me kuljimme kuuden euron hullujen huoneelle.

Siellä mikään ei ollut totta,

heiluimme toisessa ulottuvuudessa jossa niskaan satoi hikeä.

En muista kuinka kauan on edellisestä nukketeatteri vierailustani.

Mutta tämä oli aivan mahtava. Kissa-Make ja Herra Pancho, te olette upeita nukkeja!

Tiskin takana ystävällisiä naamoja ja ovella musta kynnys,

kaikki näytti vähän teatterilta. Eivätkä kulissit kaatuneet.

Oliko meitä neljä vai kuusi, olin onnellinen heistä jokaisesta.

Myös siitä jannusta, joka istui polvieni korkeudella.

Ja jokaisesta joka tanssi kanssamme.

Yhtä juhlaa: FM2000,

sitä se onnellisuus oli tuona iltana.

Ja sitä että vieressä oli jatkuvasti joku. 

Moskovan pasuunat kauniina soi yössä

hääväki juhlii aivan päissään

Istuimme hetken siinä miettien tulevaa.

Päädyimme tyhjentämään jääkaapin ja odottamaan.

Mitä? En minä tiedä, ehkä naapuria koputtamaan oveen.

Ja menimme kolmatta (tai neljättä) kertaa naimisiin.

Kuka näitä nyt laskee?

Ei missään ollut päätä eikä häntää.

Missä mun pää? Perkele.

Yksiltä niskoilta se tippui aamuyön tunteina sängyltä roikkuen,

toiset menettivät hallinnan omiinsa hallitusti. Ja huomaamattomasti.

Tiedättekö, kun jotkut hetket haluaisi vain kantaa kotiinsa sellaisinaan,

eikä ikinä poistua niistä. Niitä oli tuona iltana monta.

Ja ne olivat niin katoavaisia.

Niin hauraita.

Että varovasti nyt.

kohta saapuu huomen

mut torvet vain pauhaa

Aamupalaa naapurista pimeän jo saavuttua,

eron hetki koitti taas.

Auto ja tie ovat yhtä pimeitä,

ja vastaantulijat armottomia

Tuli taas hetken aikaa mietittyä,

millä sekunnilla harhat todetaan harhoiksi 

ja tässä käy taas huonosti.

Mutta ei käynyt, vaan niin matkustajat kuin auto selvisivät.

Ja mä päädyin kaipaamaan jokaista hetkeä, jotka vietin tuossa kauniissa kaupungissa.

Siitä kauniin tekevät ne ihmiset jotka saavat kaiken pahan unohtumaan.

Enkä osaa kertoa, mikä on salainen ainesosansa.

Kuitenkin olen onnekas, että ovat elämässäni.

On hienoo löytää, ystävät kestävät:

minne vain viette: mä seuraan varmasti

Dreaming doesn't make time less real for us

Taksin numero 66 66 66 66,

valoisat aamut ja hämärän peittämät yöt.

Sunnuntaiaamuinen ilmassa leijuva tiheä valkoviinin haju

ja helvetin lujaa huutavat kirkot, alati murhanhimoisen näköiset vahtikoirat,

tuhannet Döner- ja strippimestat, ja jostain korviin kantautuva jazz.

Aamukävelyt Altonan ja St Paulin kaduilla,
kahviloiden ja baarien keskellä ja tuijottaa taidetta kaikkialla.
Vastaantulijoiden puheesta kun ei paljon halloa enempää ymmärtänyt,
saattoi vaeltaa seikkailla ja unohtua.
Pyytää anteeksi puilta ja kauniilta hetkiltä,
ettei ole aikoihin osannut rakastua heidän kaltaisiinsa,
hypätä mukaan ja nauttia aivan täysin.
Kun on ollut kiire ajatella liikaa.

Lähes kesäkelien keskellä
ja täyteen tupatun jalkapallostadionin vieressä
oli luistinrata ja vinoon uivia sorsia.
Kirkontornit kylpivät auringossa ja itse pakenin sitä.
Maanalle ja sivukujille.

Minkä takia kuljin Reeperbahnilla monta päivää?

Nähdäkseni mm. Stam1nan ja sen rakkaan tyttösen, Reeta nimeltään,

lavalla ja yleisössä saman verran suomalaisia

ja bongatakseni mahdollisesti seuraavan syyn matkata Saksaan.

Ja ottaakseni etäisyyttä ja hengittääkseni.

Tuona iltana, kun Grünspan oli täynnä suomalaisia, 

puhuin ilmeisen sujuvaa espanjaa aivan vahingossa,

eturivin ihmiset väistivät ilolla ja jostain kaukaa lähelle kantautuivat Pahan arkkitehdin ensitahdit.

Puolen tunnin jälkeen olivat voimat lopussa, niskat jumissa.

Oli virtajohtoja ja hetkellisyyttä, tupakansavua, musiikkiin eksyneitä ihmisiä,

 polvet mustelmilla ja Insomnium lavalla.

Uskomatonta.

and we drift far away in our dreams

gather further distance while we sleep

Nukuin elämäni kalleimmat ja todella sekavat unet Bremenissä,

lensin aamulla Suomeen ja talvi oli ohi.

Ja kaikki muukin oikeastaan mureni käsiin.

Luin tuhansiin kertoihin Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi,

kaikki oli oikeastaan selvää mutta silti tuskaa tuottavaa.

Uusi pyörä ja niin se pyörii.

Eteenpäin, huomenna.

tiedossa jotain tavoiteltavaa

Taidan elää väärinpäin.

Halloweenina verhouduin kirkkaan keltaiseen, 

kävin viimeisillä voimillani kaupassa enkä osallistunutkaan kissakahvilan avajaisiin.

Tulen kotiin neljältä aina kun koulu alkaa aamuvarhain, muutoin en kotoa poistukaan.

Kuulen asiat kauan muita ennen ja odotan ihmettä, jona saisin tekemisistäni kiitosta.

Hyvin nukutun yön jälkeen muutamat sekunnit pilaavat tulevan viikon eikä missään ole mitään mistä ottaa kiinni.

Yhtenä suurena saavutuksena pidän työpaikalta ulos selviämistä tuona synkkänä perjantaina.

Jos jokin, niin se hetki kun huomasin pihan molempien porttien olevan lukossa, oli kuin kauhuelokuvasta. Takaisin toimistolle siirryttyäni olivat puhelinlinjat katkenneet.

Keitimme kahvia ja odotimme, milloin ilmastointikanavasta hyppää maskijäbä.

Muutamalla puhelulla portit onneksi aukesivat, kiitokset tästä suuresta seikkailusta lähtevät naapurifirmalle. 

pelastaa tuhat kissaa

 lahjoittaa rahaa lumileopardeille 

nähdä Lord of the Lostin heti uudestaan

soitella lisää kaivurikuskeille 

lähteä jo muille maille

saavuttaa edes jotain

juoda vielä yhden kupin kahvia

löytää unohtumattoman kauniita paikkoja

tuijottaa tähtiä laitakaupungilla

ostaa uuden hiuslakan

silittää kissaa koko päivän

halata jättikokoista haita

siirtää vastuuta viikolla eteenpäin

vaihtaa kaupunkia

vaihtaa maisemaa

valmistua jo

Seuraava viikonloppu on auki kolmellakymmenellä välilehdellä,

kantautuu korviin kuulottimista.

Näen silloin yhden aivan ihanan tytön,

joka on nykyisin aivan liian kaukana minusta.

Kaikkea muutakin varsin hienoa silloin tapahtuu,

jos niin vain sallitaan.

Ajatukset ja sadepisarat törmäilee vähän samalla tavalla.

Muistin yhden hetken jona maailma pysähtyi,

joukkuehenki otti viisitoista askelta ylöspäin

ja kaikille tärkeä nainen makasi teholla.

Toisinaan tajuaa kuinka onnekas on.

Mä olen yksin kotona, vihdoin sain itseni ravittua,

tuntilistan täytettyä ja viinipullon tuhottua.

Olen menettämässä yleismaailmallisen tajunnan,

miten kuuluisi olla ja minne mennä,

ei niin mitään käsitystä.

High five, swan dive, nose dive