perjantai 15. elokuuta 2014

About the necessary knowledge for survival

Olen palannut, vaan en itsekään tiedä mistä.
Sellaiselta pimeältä polulta, jolla väistämättä kompastuu joka askeleella.
Polku on kolme viikkoa pitkä, mutta sen loputtuakaan
ei valon näkeminen ole varmaa.
Se on mörköjä täynnä, niin rumia, ettei niitä halua kuvata
kat ko nai sil la sa noil la
eikä palauttaa mieleensä niiden puheita.

Kerkesin poiketa 90-luvun puolella,
siellä oli kovia ääniä
kahdet naisten farkut
palotikkaat ja ohi pyöräileviä naapureita.
Ennen kun kerkesin ymmärtää,
oli näkökentässä moottoritie ja muutamia
tippoja pahoinvoinnista.

Kahdella puhelinsoitolla saa usein
sen mitä ei suoraan kehtaa ilmaista,
hiukan leipää,
ja apua.

Olen taas
täällä jossain
enkä oikeastaan
uskaltaisi enää palata
kotiin, kaupunkiin.


Are you such a dreamer 
to put the world to rights

Se on yhtä kuin lämpö ja yhtä kuin
kissaton tulevaisuuteni,
ja se, 
kuinka valot ovat jo syttyneet ja saaneet
seurakseen useina iltoina salamoivan taivaan,
joka vahvistaa tunnetta siitä,
että on aika
tehdä ei mitään.

Pimeydessä istui noin 87 ihmistä
ja he koittivat pidätellä itkuaan
siinä onnistumatta. 
Sana, jota he yrittivät itkeä, oli varmaankin
'okay'.

Istun uudessa opetustilassa ja sattumalta
vanha-ei-edes-niin-tuttu-tuttu
on siellä seuranani.
Yliopistolla pääaineena psykologia.
Vielä yhdeksän tuntia.

Olen uskomattoman tehokas
mikäli mitataan
sängyssä makaamista
ja vesiväreillä lattian maalaamista.

i'll stay home forever 
where two and two always makes a five


Jälleen on tauti hyökännyt kimppuuni,
se lienee liitoksissa ulkomaailmaan paluuseen,
kuitenkin on ääneni pysynyt tallella.
Sivistyslaitoksessani kaikki on ennallaan,
portaita yhtä monta ja maan alla yhtä sotkuista.
Vain ihmiset ovat osin uusiutuneet.

Toisinaan tarvitsee vain olla tyhmänrohkea,
muistaa tuntea haavoittumattomuuden harha,
ja suunnata kohti kauneutta,
jonka johdosta tälle polulle päädyin.

En voi teitä syyttää, enkä sitä tee,
mutta en minä tätä ansainnut.
Se, että pienten edistysaskelten jälkeen
lennähtää takaisin alkuun,
on asioista repivimpiä.

Silti kuullessaan kissan viattoman kehräyksen,
ja nähdessään sen silhuetin piirtyvän keskelle hämärää,
ei kerta kaikkiaan ole mitään hätää.

Ei kommentteja: