On soinut sellainen musiikki, joka ei yleensä soi.
Kaikissa vastaantulijoissa on paloja vanhoista ajoista.
Mystinen huone säilyttää mystiikkansa edelleen.
Lattia tiskin ja nurkkapöydän välillä on katala, jo toisen ihmisen se sai katoamaan.
Jotenkin veivät askeleet kuitenkin metsään, kunnes oli aika ajaa auringonlaskuun kitara seuranani.
Kerääntymiä, patoumia ja lumikasoja.
Tervehdys kuu, niin kaikki muuttuu
Tänään meitä koristavat kimaltavat valheet
Hissi on puhtaasti funk.
Keittiön ikkunassa on metsä ja omassani kuusia, odotin jotain muuta kun kartanoa.
Alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta.
On sellainen olo, joka on ollut ennenkin.
Kaikissa hetkissä toistuu mennyt.
Kädet tärisevät ja ilma kylmenee, tunnen paineen aivojen keskiössä ja sydämessä.
Katse harhailee ja hengitys tihenee, kuulen kaiken ja enemmän.
Päätin voittaa sen kaiken ja niin istuin urheasti 75 minuuttia luokkahuoneessa.
Sen jälkeen päätin luovuttaa, ellei joku ota kädestä.
Puhtaat hiukset ja tutut ihmiset.
Aikainen herätys viikon päästä.
Kolme unohdusta ja vasara.
Kynttilöitä, eikä kylmää kattovaloa.
Puhtaat lakanat ja kasa mustia paitoja.
Tästäkö tuli näiden kauniiden hyvin palvelleiden kenkien hauta?
Olen pahoillani, mutta on sallittava luonnollinen kuolema.
np. 22-Pistepirkko - Little bit more
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti