We wanna see you dance like there is no tomorrow

Käsillä ovat vuoden viimeiset päivät, eikä tältäkään vuodelta oikein osannut odottaa sitä, mitä se lopulta toi tullessaan. Kai alitajuntani auttoi, mutta sattuma oli tällä kertaa enemmän puolellani kun minua vastaan. Tein tammikuussa tuollaisen aarrekartaksi kutsutun paperilappusen koreilemaan peilini viereen, ja nyt tarkastelenkin tätä vuotta muutaman suuren siitä löytyvän kokonaisuuden kantilta.

'

Onhan levottomien jalkojen päästävä liikkumaan. Hengittää välillä jossain muualla, kuin kotikaupungin pölyisillä kaduilla. Vaikka joidenkin tahojen mielestä olin toisinaan jatkuvasti tien päällä, ei se tuntunut alkuunkaan riittävältä. Varsinkin Etelä-Eurooppa, rakkaat naapurimaat, ja kotimaan länsirannikko tulivat erityisen tutuiksi. 

Se mieletön fiilis, kun rakastut ilmaan. Hämmennyt siitä, että Pisan kalteva torni on oikeasti vinossa. Kuljet yksin öisillä Pohjois-Espanjan kaduilla, ihailet ruokakauppojen ihmeellistä tarjontaa milloin Virossa, milloin Ruotsin mahdollisesti pienimmässä kyläpahasessa. Se, että oikeasti tunnet eläväsi kun hengität niin syvään kuin mahdollista, ja tiedät, ettei kukaan muu tiedä missä olet. Matkaat halki ystäviesi kotimaan ja puhut heidän kieltään, tunnet suurta yhteenkuuluvuutta tuon vieraan maaperän kanssa. 

Anywhere I may roam

Where I lay my head is home.

Kai nuo sanat tarkoittavat samaa, toki rakkautta voi olla jossain määrin myös ilman rokkia. Uusia asukkeja saapui myös levyhyllylle sievoinen pino, mutta en silti ole tyytyväinen. Ihmiset ympärillä täydentävät rakkaus-osiota. Ei rokki ole vain musiikkia. Sitähän minä elän.

 Tuttavallisuutta, elämäni suurimpia lavoja, erikoisimpia keikkapaikkoja, myös kovin pieniä lavoja tuli nähtyä ja koettua. Bändejä, joista en ole ikinä ennen kuullutkaan, sekä niitä, joiden hienoutta en ole ennen livenä kokemista tajunnut. Ihania jälleennäkemisiä. Myös niitä ikäviä tapauksia, jotka sattuivat juuri heidät nähtyään lopettamaan. Uusia tulokkaita, joiden tiedän nousevan pinnalle minä hetkenä hyvänsä, sekä katselmuksia historiaan. Niin suuria tunteita ja rakastumisia, ettei millään ole enää mitään rajoja. Kosket hetken taivasta, tiput huomaamattasi takaisin.

Ei mitään häpyä, ei perusarvoja
Me osataan ne jutut kyllä joista mutsit varoittaa

Kesän täydelliseksi tekivät nuo monet rrrökkenröyl-festivaalit, joita pitkin raahasin pientä maallista omaisuuttani. Kaikki pienet kylät siellä sun täällä, muutama vähän isompikin. Yöt ulkona, monet kymmenet tunnit liikennevälineissä. Ne monet selitykset, kuluneet eurot. Sydän hakkaa läpi rinnan näitä muistellessakin.

Aamunkoitossa tuolla vieraalla sohvalla nukutut muutamat tunnit, aamupalatarjoilu linnan raunioiden eteen. Yhdessä tai erikseen, enemmälti kuitenkin yhdessä. Missä kanssani ei ollut Tiina, olivat nuo kaksi poikaa aivan liian viisasta, karismaattista ja hassua. Leirintäalueet, nuorisotalot, kadut ja kuppilat tulivat tutuiksi. Hienoimpia olivat öisen sirkuksen Rejmyrestä löytäminen, sekä Haapsalun musiikista täyttyvä linnake. Lämpimät yöt, kauniisti silmieni edessä pyörivät pitit. Yön tummaa samettista taivasta viistävät lieskat sytyttivät sydämen tuleen.

Mutta se kaikki oli totta.

Mikä on parempaa. Tehdä mitä huvittaa, tietämättä itsekään minne sitä seuraavaksi sitten suuntaakaan. Kun maantie polttaa jalkojen alla ja pitsalaatikko kääntyy väärinpäin, kun sairasvuode jää unholaan ja edessä on vain unelmaa. Tunnit ja päivät juoksevat liian nopeasti, et saa otetta kaikesta mistä haluaisit. Unohdat kaiken sen, mistä murehdit eilen ja annat sen leveän hymyn tarttua kasvoillesi. Kun ystävät matkaavat luoksesi milloin mistäkin maailman kolkasta ja saat nauttia.

Tunsit sitten selkäsi alla kostean nurmikon, jalkoja polttavan asfaltin tai viileän paineaidan puristuvan sinua vasten, olit kykenevä sanomaan olevasi elossa.

But nothing in this life is good or bad
It's we who dress it up as happy or sad
And nothing in this life is a sheer must
Yet in living and loving indeed we trust

En minä ihmisenä kasvanut, tein virheitä ja voi kuinka paljon.

Maailmanloput ja päänhajoamiset veivät päiviä liiaksikin.

Mutta tämä taisi olla kokonaisuudessaan hyvä vuosi.

Seuraavaan se siirtyy kera ystävien ja maalaismaiseman

Voi, kun se olisi jokseensakaan tämän kaltainen.

Uskallan vielä kiittää noita sävelmiä, jotka tätä vuotta siivittivät, sekä tottakai niiden kirjoittajia.

Kaikkia niitä, jotka tekivät tämän mahdolliseksi.

Tämä oli hyvä.

You can really meet our star tonight

Ei ole kyse siitä, että olisi saatava kaikki.

Ei tarvitse voittaa materiakilpailua.

Minä sain lahjaksi aidoista aidoimman hymyn.

Millään muulla ei ollut merkitystä.

Kellekään muulle kelpaamaton salin takanurkka tuntuu hyvältä.

Voin ottaa sua kädestä, hukuttautua kaulahuiviini, mytätä siitä vielä tyynyn olallesi ja kadottaa todellisuuden tajuni valkokankaan kolikkomereen ja aamuäreään lohikäärmeeseen.

Vielä vuosi, niin tähän ihanuuteen saa kulumaan vuorokauden. Putkeen.

Nappaan palan avaruudesta ja sidon kynsiini.

Se on maalaus, mutta niin elävä.

Siitä näkee toisen ja kolmannenkin ulottuvuuden.

Ne ovat vahvempia, kai kauniimpiakin.

"Sä oot pelottava. Älä oo."

Sade tuntuu, mutta ei kastele.

Hautausmaa täynnä hulttioita.

Niin kaunista, niin rauhallista.

Jos mä voisin, pyytäisin sut tanssimaan mun kanssa.

Hehkuuko poskesi kaukana siellä,
tunnetko kuinka me kaipaamme sua?
Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta,
sen, jonka sytytin sulle?

Kuulen kynttilöiden äänen, ne palavat kuin huomista ei olisi.

Mutta meillä on ikuisuus.

Kunhan vain saapuu uusi eilinen.

np. Lapko - Gallows

Äänet päässä huutavat: "Mene jo."

Luulit jo, että puhelin olisi soinut.

Mikään ei sinua täydennä, mikään ei korjaa.
Nämä päivät korostavat sitä entisestään.

Et kai valinnut tulla tuollaiseksi.
Kai sinunkin piti kasvaa ihmiseksi.
Suoraselkäiseksi, ruskeasilmäiseksi.
Ei kai sinusta pitänyt tulla tuollaista.
Yhtä niistä, joiden lainen et ikinä halunnut itsestäsi tulevan.

ET IKINÄ HALUNNUT NÄHDÄ ITSEÄSI TUOLLAISENA.
ET IKINÄ HALUNNUT MUIDEN NÄKEVÄN SINUA.
Mutta siinä sinä seisot, kaikkien tuomittavana.

Et jaksa astua askeltakaan.
Enää ei nouse tuo väkinäinen hymykään huulille.
He kertoivat, ettei sinua kukaan tule rakastamaan. Ei tarvitsemaan.
Antoivat lahjana kasoittain heikkoutta.
Tietämättömät kutsuivat vahvaksi.
Ja sinä, typerys, sinä uskoit.

Nosta muurit pystyyn, tee niistä paksummat kuin ennen.
Polta se horjuva silta, joka vielä yhdistää sinut maailmaan.


Ollakseni rehellinen.
En tiedä kumpaan suuntaan kuuluisi jatkaa.
En halua niistä kumpaankaan.
Haluan vain jäädä tähän ja kuihtua pois.

Maailma pyörii ilman minuakin.

Miksmiks mä oon Tiksissä, täs fakin piksissä?

Vatsassa on se outo tunne.

Ikään kuin jännittäisi.

Vaikka en tiedä, mikä.

Kuinka voi nukkua, kun seuraavana aamuna pitää lähteä seikkailuun?

Vaikka on vapaapäivä, olemme jalkeilla normaaliakin paljon aikaisemmin.
"Ollaanko me oikeasti näin tyhmiä?"
Ekat sanat, jotka kellon soitua viereltäni kuulen mutistavan.

Keittiön kello tikittää, ikkuna heijastaa peilikuvan.

Pikkulapset viitoittavat tien, lisää löytyy määränpäästä.
Ei me olla tyhmiä, me pidetään vaan lupauksistamme kiinni.

Uusi ja outo tilanne, ihan hauska.
Kun ei tarvitse keskittyä oikeiden sävelten löytämiseen, voi pomppia.
Itse ei tiedä, mitenpäin kuuluisi olla.
Yön pimeydessä seikkailemme takaisin lämpimään.
Taskuun jäi uusia tuttavuuksia, joille soittaminen perjantaiaamuna tuntuu liian luonnolliselta.

Ja olihan tämä kokemus.

Aamu on täynnä punajuuria ja piparitaikinaa.
Päässä humisee, istun bussissa punkkia kuunnellen ja kudon sukkaa.

Istun pöytään sinua vastapäätä.
Puhut, kuten mikään ei olisi muuttunut.
Olisihan se kiva, vielä ottaa kiinni sun kädestä ja kävellä kotiin.
Näyttää sulle, kuinka heikoilla jäillä juoksen.
Mutta ei niin tule enää tapahtumaan.
Ja sunkin pitäisi kääntyä, kävellä pois.
Koska me ei olla enää me.

Now my feelings for you
Every tear every smile
Paid in full.

Onneksi puhelin pelastaa, ja illan keikkaseuralaiseni saapuu kaupunkiin.

Liian pitkään olen ollut poissa luotanne.
Sinfoninen metalli ja Heidi siinä vieressä.

Olemme kai väärällä puolella lavaa, mutta se on täysin sinun syysi.
En voi olla kuulematta mielessäni, kuinka nämä biisit ovatkaan samanlaisia kuin ne, jotka meidät yhdistivät tuolloin.
Vaikka viimeisimmästä on jo neljä vuotta, herättävät tutut klaanielkeet muistot.
Ja niin, tunteet.

Et ole unohtanut, enkä minäkään tule siihen koskaan pystymään.
Katosta tippuu päällemme lunta, mutta sisältä olen niin täynnä lämpöä.

Tähän maahan mahtuu niin paljon upeita ääniä.
Ja mageita ilmestyksiä.
Tuossa on lintumies, tuolla tonttu, kaikki kerralla.

Tähti tähdistä kirkkain koitti piilottaa silmäkulmaansa kimaltamaan nousseen kyyneleen poikkeuksetta poistuessaan lavalta. Olen niin onnellinen puolestaan.
Mahtavaa, että on vielä siinä, ja laulaa uskomattomammin kuin koskaan.

Saitte minut tuntemaan, että olen siirtynyt väärän paineaidan eteen.

Aloin ikävöimään, kaipaan kyllä teitä niin paljon.

Mutta elämän on mentävä eteenpäin.

Myös tässä suhteessa.

Pidän aidasta kiinni lujempaa, ennustan seuraavan päivän niskakivun suuruuden.

Se ei silti pysäytä päätäni heilumasta tahdissa Tontun.

Olen yhtä suurta kylmänvärettä.

Tiedostan, että joka sekunnilla jätän katkeransuloisia hyvästejä menneille.

You know you can't walk so you run.

Kiitos. 

Ei vain keikasta, vaan siitä, mitä olette opettaneet.

Että täytitte sydämen johon aikoinaan jäi suuri aukko. 

Se oli siinä aina eiliseen asti, ja ihan ylikaiken mä teitä rakastan.

It's the night of the witch tonight

Musiikki vei mukanaan.

Kyselemättä nappasi kiinni käsistä ja nosti ne ilmaan.

Täytti koko sydämen, virtasi suonissa veren sijasta.

Antoi unohtaa, antoi lohduttautua.

Toinen kotini täynnä ihmisiä.

Tuttuja, tuntemattomia, mustissaan.

Sekava seurakunta palvomassa saatanaa.

15 minuuttia kuorolaulua, jonka jälkeen yhteenääneen sydämen pohjalta:

LUCIFER

Kaikki oli niin vahvaa, ettei ole vieläkään poistunut kehosta.

Eikä sen tarvitsekaan, sillä se on aika kivaa.

Yö on täynnä kummallisuuksia.

Teatraalista kahvin keittoa ja muuta hauskaa.

Sankarihautani rakentui tahtiin Con Clavi Con Dion.

Aamulla kahvilla ei ollut piristävää vaikutusta.

Palan halusta kääntää pääni, ja tuijottaa.

Viereeni istuutui kaunis mies.

Se on aina niin mageeta, kun mies on kaunis.

"Mitä te haluatte et me soitetaan?"

Koko tilaisuus on kaunis.

Kirjaston musiikkiosastolla spiikataan levottomasti, nauretaan ja syytetään kuuta.

Loistava bändi kaukaa menneisyydestä aina tähän päivään asti.

Ei tarvitse erikoisia, että voi loistaa.

Tuo päivä tuossa välissä, siitä ei ole kommentoitavaa.

Vaikka se lopulta kääntyikin erittäin mukavaksi.

And the vengeance is hers for as long as she stands by him

I am doll parts, bad skin, doll heart

Vilttiin kietoutuneena tuijotan pakkaseen.

Tunnen kuuluvani tämän lumimyrskyn keskelle.

Ei se ole samanlaista muualla.

Ikkunat vinkuu, lattia narisee, koko talo tärisee junan ohi mennessä.

Salaa hymyilen mielessäni, olenhan rakentanut tämän kaiken.

Unohdin vain rakentaa huoneeni seinät kantaviksi.

Nuo mokomat mieleni termiitit eivät näy välittävän ajankohdan sopivuudesta.

Jos irrotat otteesi seinät romahtavat täysin.

Mutta et sinäkään niitä jaksa ikuisesti pystyssä pitää.

Toivon vain ehtiväni pois alta ennen sitä.

Vieras peili kai valehtelee vähemmän kuin se, jota tuijottaa päivittäin.

Katse pistää terävämmin kuin neulat, joita tökitään ylläni oleviin kankaisiin, mutta se on armeliaampi kun niin pitkään aikaan ennen. Kuitenkaan se ei anteeksi anna noita virheitä, joita valuvioiksi kutsutaan.

You just don't love me and I just don't care

Vaikka ne hetket olivat uniikempia kun lumihiutaleet, en erota niitä toisistaan.

Muistan tunteen, muistan kaiken sen.

Mutta sitä, mikä nuo kummalliset, positiiviset tuntemukset herätti, en osaa nimetä.

Vaikka siinä, kun musta satiini laskostui lattialle, oli se kaikki niin lähellä että miltei tunsin sen hengityksen. Eikä se ollut kylmä ja kalsea, kuten useimmat.

Itseasiassa, pidin siitä.

Päähäni palasi ennen ainoastaan ärsyttävä melodia, joka sai kauniimman tarinan, josta muistuttaa.

Mutta ne silmät, jotka näin peilistä.

Ne olivat minun.

Lumisade muutti kaiken puhtaan valkoiseksi.

Hetkellisesti myös oman, mustanpuhuvan ulkomuotoni.

Ehkä se olisi vielä mahdollista, muuttaa ne hetket pidemmiksi.

Saada ne osaksi jokapäiväistä elämää.

En pistäisi sitä pahakseni.

Ne narut, joista pitäisi osata vetää, ovat sotkeutuneet hiuksiini.

Jos löytäisi oikean narun, ja nykäisisi kunnolla, aukeaisi kaikki kertaheitolla.

Löydän sen jostain.

Löysinhän sinutkin.

Vaikka lopulta, voi olla että juuri sinä olet naru, johon tämä kaikki päättyy.

Ei saisi ajatella näin,

mut se ei oo ainoo mitä teen väärin.

Voimani hankin takaisin, ulkomuotoni ja repaleiset unelmani myös.

np. The Hole - For once in your life

Se ensimmäinen käytävä

Et tainnut tietää, minne päädyt tuolta pehmeältä matolta.

Paikkaan paljon lämpimämpään, ja kaukaiseen.

Kadut huutavat tyhjyyttä.

Silloin oli sydäntalvi

Tehtiin lumienkeleitä

Ei ketään. Ei mitään.

Muutama lati taskusi pohjalta, emmekä tule unohtamaan sinua ikinä.

Se oli kaiken alku, tuo pakkanen ja nuhruinen pahvikyltti.

Ihmeiden aika ei ollut ohi, eikä ole vieläkään.

Et todella tainnut tietää, kuinka pyörälle pääsi tulisi menemään tuona pimeänä yönä.

Näkökenttäsi ei meinannut suoristua edes aamuauringon valossa.

Nyt on mentävä, nyt on sanottava sanat joita ei ennen tätä ollut löytynyt.

Istut ruskealla lattialaatoituksella.

Joku juhlii syntymäpäiviään, toiset tuhoavat otsoonikerrosta.

Et taida enää tietää, miksi halusit lahjoittaa heille ananasta?

Tai miksi tuo kyseinen purkki oli pakko avata.

Vaikka paljon sanomatta jäi

En mä nähnyt niitä silloin
Jotkut tulet palaa syvällä

Katkesiko filmi vai oliko nurkkaan käpertyminen tietoinen ratkaisu?

He eivät tiedä, miten onnellisena kömmit valoa kohti, vaikka pääsi laahasi vielä perässä yrittäen täyttää joitakin tyhjiä aukkoja.

Sinä aamuna se kaikki oli jo alkanut.

Eikä meistä kukaan tainnut aavistaakkaan, että olisimme nyt tässä.

Kun aurinko nousee on jo
Aivan liian myöhäistä

Ei kukaan, ei kukaan, ei kukaan halua olla taistelukenttä

Ei kai ole mitään kauniimpaa, kun täydellisen pimeyden sekaan astuminen.

Kun voi laittaa silmänsä kiinni huomaamatta sitä itsekään, alkaa epäilemään itseään, kun tähdet alkavat ilmestyä tuolle mustalle taustalle.

Kuljet valojen ohjaamana päinvastaiseen suuntaan, kääntäen selkäsi tienviitoille.
Hahmot kävelevät ohuine ääriviivoineen sinua vastaan, jonnekin, missä unohtuu kaikki muu.
Missä yksikin sana voi olla liikaa.
Pidä kiinni ja juokse niin kauas, että kännykkäsi ilmoittaa hukanneensa yhteyden ulkomaailmaan.
Ja joku pysäyttää ajatuksesi.
Rauta jalkojen alla tuntuu halkeavan.
Ei saa pysähtyä, ei vaikka kuinka houkuttelisi.

Tänään oli hyvä päivä.
Näin hyviä ihmisiä, katsoin lajeista jalointa.

Oli kylmä, mutta viihdyin.
Tulevaisuus tuntui kai turvatulta.

Halusin kai hengittää.

Juoksin ja kaduin heti.
Niitä harha-ajatuksia.
Et kai oikeasti luota arviointikykyysi?

Huomasitko sitä ollenkaan, minä olen sulle paha asia

Olen monet päivät halunnut kirjoittaa, mutta en ole tiennyt mitä haluan kertoa. En halua valittaa, mutta pieniä positiivisia asioita on vaikea pukea sanoiksi. Joten täyttelen tässä sitten haasteen, jonka tällä kertaa nappasin Tiinalta.

Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 faktaa itsestään. 

Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen. 

Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä seuraaville. 

Kerro, kenet kaikki haastoit.

11 faktaa

1. Sain maanantaina postia joka pysäytti maailman, eikä se ole vieläkään jatkanut pyörimistään. Leikkauspöytä kutsuu, ties milloin, mutta kutsuu kuitenkin.

2. Oon tällä viikolla juossut kokouksesta toiseen ja myöhästynyt lähes kaikista.

3. Tiistaina myöhästyin ekaa kertaa lukioaikanani koulusta. Vihaan muutenkin myöhässä oloa ylitse kaiken, kaikkialla pitää olla ajoissa.

4. En vois kuvitella, millasta mun elämä olis, jos mulla ei ikinä olis ollut kissaa.

5. En ymmärrä logiikkaa, jonka takia mun muutto lykkääntyy jatkuvasti, kun liikun asuntojonossa taaksepäin. Toiveikkaana odottelen..

6. Mun käsitys pumpputermareista muuttui täysin tänä keskiviikkona, kun tajusin niiden näyttävän pingviineiltä.

7. Tykkään siitä, miten mulla on ollu kohtuu hyvät edellytykset viime vuosina matkustella. Maailma on niin suuri, että vain yhdessä lokaatiossa pysyminen on haaskausta. 

8. Mä en tykkää käyttää rahaa. Tulee aina hirvee tuhluri olo, vaikka ostaisi ihan jotain tarpeellista. En sanois kuitenkaan, että oon saita, koska en ole. Vaikkakin ostan vaatteeni lähinnä kirpparilta, ja mietin aika tarkkaan mihin ne rahat sit loppuen lopuksi uppoaa.

9. Harrastan liiankin usein katastrofiajattelua. Jos joku ei löydä keinoa, miten joku voisi mennä pieleen, kannattaa kysyä multa!

10. En tiedä mitään ihanampaa kun selailla keittokirjoja ja reseptivihkoja, leikellä ohjeita markettiketjujen lehtisistä ja säilöä ne kaikki. Heti kun saan aikaseks, eli luultavasti en ikinä, järjestän ne johonkin kansioon!

11. Öhhöhhöö, mulle tulee helposti mustelmia ja mun nilkat naksuu niin maan perkeleesti. Lonkat myös. Ja polvet. Ja olkapäätkin on nyt alottanu.

Mitä näät oikealla puolellasi? Kerro siitä. 

Erittäin vähä-älyisen basistin, joka ei oikeastaan osaa mitään muuta, kun lusmuilla ja heitellä erittäin huonoja vitsejä. Mutta on sillä kaks kivaa kissaa, joista painavampi hengaa tossa kans.

Jos saisit yhden levyn kaupasta ilmaiseksi, minkä valitsisit?

Punk ja Yäk! -kokoelma sen täytyisi olla! Oon halunnu sen ainakin tuhannen vuoden ajan.

Mitä teet huomenna? 

Meen katselemaan, kuinka toverit pelaa futsalia Ylöjärvellä, sit vaan kaahailen ympäriinsä ja pitäis kai tehdä ruokaa.

Mitä ottaisit mukaan Chapadinhaan?

Kissan, ananaspurkkeja ja postilaatikon.

Miksi silakat valloittavat vielä tämän maailman?

Koska ne haluaa postilaatikon unohtaaaaaa.

Miksi aina pitää valittaa?

Koska ois ikävää jos pääsis joskus vahingossa olemaan liian kivaa.

Miksi mikään ei ikinä ole tarpeeksi?

Jos olis, niin mitä sitten tavottelis?

Minkä taidon tahtoisit oppia?

Ymmärrystä, elämää, unelmointia.

Minkä takia on niin suuri paniikki, kun kaupat ovat päivän kiinni?

Koska kaikki ei osaa soveltaa kaapista löytyviä kaks vuotta vanhoja aineksia ruuanlaitossa. Ja kun ihmiset on tottunu jonkun palvelun olemassaoloon niin sitä ilman ei tosiaan voi olla edes päivää.

Oletko koskaan käynyt avantouinnilla?

En.

Missä haluaisit nähdä itsesi kahdeksan vuoden kuluttua?

Juoksemassa viheriöillä pallon perässä, mieluiten Skotlannissa. Ylipäänsä ois nastaa jos sillon vaan tietäisin mitä haluan ja tekisin sitä myös!

Tasapuolisuuden nimissä; Tiina haastoi kaikki, minä en haasta ketään. 

np. Papa Roach - Not listening

Deep in the night we are young, we wanna live fast now

Halpoja pähkinöitä, jättikahvi ja haiseva seura.

Sydämellistä piirakkaa, jättiläistomaatteja ja suomalaista laatudraamaa.

Myös iloista autourheilua ja voiton riemua on havaittavissa.

Kaiuttimista korviin siirtyy jotain niin nerokasta, että suhtautuminen kaloja kohtaan muuttui täysin.

It's okay to eat fish, cause they haven't got any feelings.

Haluan avata silmäni jo ennen kuin suljen ne.

Seuraavan 24 tunnin sisään niille oli luvassa paljon käyttöä.

Jokaisen omistamani vaatekappaleen kokeiltuani päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Hiuslakka syövytti aivoni, takapenkin ahtaus jumitti hartiani.

Loska oli ainoa hyvä asia siinäkin hetkessä!

Uudet reitit vanhat nurkat.

Vahvaa ja halpaa kahvia monen kupin verran.

Paluu ala-asteen liitutaululle piirtelyn pariin, kaikki olennainen mainittu.

Se, missä meidän kuuluisi olla, on vain suljetun liukuoven päässä.

Kaikki toimii niin hyvin, että olen lähes mykkä.

En kyllä lähelläkään, vaan täysin valmis huutamaan sisäelimet pihalle.

Kun kädet vaan joraa, ei pää kykene niitä estämään.

Onneksi seinä tuli vastaan.

Joulukalenterin ensimmäinen luukku avautui etuajassa;

Hymy, hali ja meitsi kerää itsensä lattialautojen välistä.

Naureskellaan, että pitäisi hankkia elämä.

Tottahan toki, mutta jos tie vie, ei voi pysähtyä.

Lottovoitolle löytyi jälleen uusi käyttökohde, sillä minähän en omia juhliani maksa.

Tammikuu on kohta täällä.

Ennen kun talviurheilu kutsuu, me nauretaan vielä kerta, sanotaan heipat ja suunnataan ulos aiheuttamaan hämmennystä.

Tulkaahan toistekin kahville!

Parasta on tietää, ettei ole kuka tahansa.

Luistelemme pitkin keskustaa, siskoni ulkoistaa minun kanssa kommunikoinnin kaverilleen.

Snadi kuumotus on aina hyvästä, lipaston kulma teki kädestäni hermoraunion.

Meillä on oma juhlatilaisuus, kera saman musiikin.

Toki kauniimmin laulettuna.

Käymme metsässä sekä hieman kesässä, kuljemme Helvetistä itään.

Aivan loistava ilta, joka päättyy halaukseen hieman viileämpään.

Pyhiinvaellamme lumikinosten ja auringonpaisteen keskellä jouluisen kilinän säestämänä.

Ensimmäistä kertaa astumme sisään pyhättöömme, emmekä tilaa ilosanomantuojaa luoksemme.

Niin hyvä pitsa, että itkettää.

Vuoden takaa muistuu mieleen vain hienoja asioita.

Tänä vuonna ne jäävät vähemmälle mutta kolmen viikon päästä olemme taas kokemusta rikkaampia.

MIKS?

np. Faster Pussycat - Bathroom wall