lauantai 6. huhtikuuta 2013

Just like the Pied Piper led rats through the streets

Tämä surullinen perjantai ei ollutkaan niin kamalan surullinen. Toki on hyvin surullisen kuuloista seisoa Koskarin Mäkin jonossa vartin verran ihan vaan sen takia että siskos haluaa ruokaa. Toisaalta, surullisempaa se sille oli; se istu yksin Koskarissa ja venas että tuon sille ruokaa. Kaikenlisäks se vielä makso ruokansa ite. Ja otin vielä hakujaki. Myös yleisesti yksin kaupungissa notkuminen on yleensä surullista. Mutta huhhu, tänään se oli varsin yllättävän kannattavaa! Törmäsin nimittäin saksanvahvistukseen, Topiin, jota olen tässä kerenny ikävöidä melkein vuoden. Oli aivan järjettömän ihana kuulla sen kuulumisia, se on niin huippu. Toivon, että vaikka se nyt onkin päivä päivältä lähempänä unelmiensa saavuttamista, niin se kerkeis aina välillä näyttää naamaansa täällä kylmässä pohjosessa, eikä unohtais meitä ihan täysin. Sanokaa muut ihan mitä vaan, mutta tolla jätkällä on jalat maassa.

Harhailin hetken vielä epämääräisesti, kunnes lähdin vielä epämääräisemmin siirtymään kohti Ruutanan pimeitä metsiä. Näin bussissa tuttuja, se on harvinaista, ja se oli mukavaa. Kotona mun oli tarkotus alkaa pakkailemaan Italian reissua varten, mutta toisin kävi. Päädyin leikkelemään, ompelemaan ja fiilistelemään paria paitaa. Jonka jälkeen bongasin taasen rakkaat Iron Fistini, ja nyt hengailen ympäri tyhjää taloa nää jalassa. On ne ihanat. Ja musiikkikin kuulostaa hyvältä.

Käytin kissat lääkärissä, rokotukset kohilleen ja Miirua vähän tutkailtiin. Sillä on ilmeisesti välilevyn pullistuma, mutta koska on sen verran reipas ja muutoin hyvinvoiva niin ei nähny arvoisa lääkärisrouva syytä sitä lähteä lopettamaan, vaikka sitä stressasinkin ihan hirveesti. Eli elämä jatkuu.

Huomenna suunta on kohti Poria, ja sen jälkeen voisin harkita tän maanantaista asti olleen ponnarin avaamista. Ei sillä, että laskisin, mutta 32 tuntia lähtöön. Taitaa jäädä pakkaaminen sunnuntai aamulle.


Äskeisellä ei ole merkitystä. Mä en oikein osaa sanoa muuta, kun että nyt tuntuu hyvältä. Tai jotenkin tosi neutraalilta. Ja tänään oon kuluttanu Mötiköitten Girls, girls, girlssiä enemmän kun ikinä!

np. Megadeth - Symphony of Destruction

Ei kommentteja: