Ei voi sunnuntai olla enempää sunnuntai

Meitsin sunnuntait on yleensä hyvin turhia ja tapahtumaköyhiä. Mutta tänään tekemistä kyllä riitti, vaikka en siinä toimistolle poiketessani päivääni aivan tällätavoin kuvitellut rakentuvaksi. Saksasta palaili väsyneitä yadilaisia, joista Tiinalle tosiaan heittelin sen kamat ja lähdinpä vielä seuraksi istumaan kun he söivät. Tiina buukkas mut pitämään seuraa eräälle uudelle yad-tuttavuudelle ja siinä sitten istuskelin kahvilla Elijaksen kanssa muutaman tunnin. Aivan ihana ihminen, oli huippuuu jutskailla! Toivottavasti törmäillään vielä!

Siitä suuntasin keskustorille josta ajattelin napata bussin ja poistua mestoilta, mutta törmäsinkin tuttuihin. Puluista säänennustamisen ynnä muun häröilyn jälkeen päädyttiin Juhiksen kanssa bussiraidaamaan Haukiluomaan, josta siirryimme samaisella linjalla Atalaan. Takapenkiltä löytyi mustikoita, musiikin muodossa, jos tiedätte mitä tarkoitan. Atalasta Linnainmaalle käveleminen kuulosti hyvältä idealta, joten lähdimme tätä missiota toteuttamaan. Päädyimme kuitenkin seikkailemaan metsään, josta toisella puolella ulos päästyämme huomasin taskuni olevan kovin ohut; missä mun puhelin?

Leikimme vainukoiria etsien mun rakasta superpuhelinta ja samoten samaisen metsän läpi neljä kertaa, törmäsimme koiraa ulkoiluttavaan naiseen joka lauleskeli onnellisenoloisena yksin metsässä, päätimme siirtyä sivummalle ettei se vaan hämmentyis. Kun tajuttiin vielä viimosen kerran soittaa viestintävälineeseeni ja tarkistaa että oliskohan joku löytänyt sen, niin iloiseksi yllätykseksi siihen vastattiin! "Missähän tää puhelin mahtaa sijaita?...HAUKILUOMASSA?" Juuh, elikkäs se oli sitten päättänyt jatkaa bussiraidaamista ilman meitä. Odoteltiin vielä bussia, jonka mukana sain rakkaimpani takaisin, tunnin verran leikkikentällä ja rotvallirreunal, ja palasimme keskustaan.

Aschanista löytyi iloisia kortinpelaajia, istuskelimme siinä kunnes kaikki päätti lähteä suuntiinsa. Tämä sunnuntai oli todella omituinen, tapahtumarikas ja täynnä mustikoita. Kuitenkin mulla on vielä paras uutinen ikinä kertomatta; meitsin kamera palas eloon! Vaikka ei se liian halpaa huvia ollut! Mutta ah!

np. CoB - Transference
Ps. Ainii, suunniteltiin huikein Särkkäreissu ikinä! Keskiviikkona sitte! Kyllä!