tiistai 24. kesäkuuta 2014

universaaleja tunteita kuten pelko inho ja rakkaus

Juhannus kotikonnuilla oli sellainen tapaus, 
että taistelin tomaatteja vastaan saaden sotahaavan sormeeni,
kissani sai uusia ystäviä ja sanoi purnau,
toinen kissa suuttui liian monesta selfiestä,
sauna ei syttynyt ja musiikki taukoili.

Niin kaikki meni hyvin, televisiosta näkyi jalkapalloa ja lapset juoksivat kokkoon veden taivaalta valuessa. Istuin peittoon kääriytyneenä kädet tiiviisti hihoihin suljettuina kallistaen huulilleni tölkkiä, joka oli jääkylmä ja sisältönsä vielä kylmempää. Seuraavana päivänä nukahdin sateen ropistessa peltikattoa vasten ja heräsin auringonpaisteeseen.

Kun vielä olin yksin tuossa talossa,
kuuntelin sellaisia lauluja jotka muistuttivat minua tuntemisesta ja siitä että se on ihan tervettä.
Ne olivat aika nostalgisia lauluja, olisin voinut velloa noissa hetkissä paljon kauemmin, mutta minun oli haettava seuralaiseni suuresta maailmasta.

Juhannuksen jäljiltä Spotify soitti minulle Y.M.C.A.'ta.


WHAT A DREAM I HAD, OH, YOU WERE STILL AROUND

Mä uskalsin ajatella jonnekin kauas, mä puhuin siitä, kuinka ostaisin nurkkaani pölyttymään flyygelin ja matta mustan Saabin, matkustaisin ja haalisin materiaa.

Sitä tuskin olen muistanut kertoa, kuinka pelkään, että asiat muuttuvat.
Että jonain päivänä rappusilla minua vastassa on vain yksi kissa,
että jonain aamuna et enää hymyile samoin,
että heti kun kaikki on valmista joudun siirtymään,
että en voisi enää syyttää sinua,
että voittaisin pelkojani eikä mikään enää minua ohjaisi.

Mutta sitä en liiemmin halua edes ajatella,
mielummin juon kolme pannullista teetä ja katson Peter Pania
käpertyen entistä tiiviimmin sänkyni pohjalle.


Aurinko paistoi ja kävin ulkona, join kahvia ja satoi rakeita.
Avasin koulukirjat ja opiskelin kurssillisen espanjaa ja vedin pitkää tikkua itseni kanssa,
siitä, lähtisinkö katsomaan ulkomaailmaa vai eristäytyisinkö vain tänne.
Peilit saivat minut ymmärtämään ettei sopisi olla onnellinen,
voi unohtaa mikä on tärkeää kuitenkin tuolla jossain mielen syövereissä.
(En päästä ajatuksesta irti.)

Nyt paistaa jälleen aurinko, eikä raekuuroakaan pitäisi tulla tuntiin,
joten minä aion viedä roskat pois.

np. Amoral - Wastelands

Ei kommentteja: