Back to the sad lake city, never meant to be mean city

Täällä kasvoin ja täällä olen taas.

kaksi kertaa oikealle
vasemmalle
oikealle
ja mäen päälle

Keinuni vietiin kun olin aivan liian pieni,
sen jälkeen katosivat kanat,
kissa juoksi keittiön vastamaalatun lattian poikki,
heräsin aikaisin vain nähdäkseni kuinka lampaat päästetään pellolle,
leikkimökin ikkunasta näin hirviä,
puoli vuotta myöhemmin niitä raahattiin elottomina traktorilla ohitseni.

Lähdin kulkemaan ja metsästä tuli omani,
sinne kaipaan vieläkin toisina hetkinä,
kaikki kivet kannot puunrungot sadat linnut
tuhannet äänet polut ryteiköt kalliot
järvi ja lopulta junarata.

Ei olisi ollut mitään
parempaa
tapaa viettää alkuelämää
kun täällä.

Aamuyöstä tuntui samalta kun aikoinaan
kun heräsin alati tarkistamaan, onhan ikkunani auki,
tuoksuuhan maailma samalta,
löydänhän vielä ikkunalautani,
etten ole siirtynyt uneni aikana,
onko kello 03:14 tavarajuna jo mennyt.

Join kahvini samalla ikkunalaudalla
kuin niin monen vuoden ajan aiemmin,
ja vaikka en suuremmin vaellellut pelloilla,
tuoksuivat juhannusruusut samalta,
kun noina aamuina,
joina palasin pellon poikki puron piisameita tapaamasta.

Kaipaan täältä monia asioita,
rauhaa tiskipöytää keittiön ikkunaa omaa ikkunaani punaisia seiniäni
lasipurkkikokoelmia kellarin portaissa pannukahvia kirjahyllyjä
pakastimesta löytyviä höyheniä metsää pihamaata ja perunapeltoa.
Elämä kaupungissa on erilaista, mutta pidän siitäkin.

mä haluun muuttaa maalle keskelle kaupunkia

Palaan nauttimaan, tämän hetken näkyy aurinko.
(Kissani ovat kaunein asia tässä maailmassa.)

np. 22-Pistepirkko - Space riding