Kaikki tiet vievät minne sattuu

Niin festarikesä korkkautui, yhdellä päivällä Southparkkia töiden muodossa.

Eteläpuisto tuntui hyvin oikealta. Vaikka en paljoa Saunonutkaan,

tuli silti nostalginen fiilis kävellä tuolla alueella.

Sade verotti asiakkaita, vaikka päivä alkoi niin suurella määrällä aurinkoa,

 että teki mieli itkeä jo etukäteen ruskettumisprosenttiaan.

Metalliputket hyppivät varpaille ja sade loppui sopivasti sadetakin päälle saatuani,

musiikkia muodossa Sparzanzan, 

nostalgiakylmiäväreitä Sonata Arctican aikana,

mahtavat tanssit Skid Rown tarjoilemana.

Toisen päivän olisin mielelläni tuolla viettänyt,

mutta seikkailu kutsui,

veri veti eteenpäin.

Todellinen seikkailu, kohteena Sumibia, 

tuohon paikoista rattoisimpaan, josta ei tarvitsisi ikinä päästä pois.

Melkein lensin kyydistä kun kiidimme suloistakin suloisemmalla avoautolla keskellä metsiä,

läpi puiden ja kohti kuuluisaa puista kirkkoa.

Psykedeelisyys, eeppisyys ja kasuaalisuus ovat täydelliset adjektiivit kuvaamaan tuota seikkailua.
Naps kops dintz dintz, ei tarvinnut huolehtia sijainnistaan.
Muumisilta ja muita nähtävyyksiä, kummallisia laseja ja satama.
YUP korvissamme nukahdimme huoneeseen,
jossa minäkin yllän kattoon.

Aamulla aurinko kiipesi seinän läpi silmiin,
ja pakenimme edellistä iltaa ryömien.
Kun ruoka oli valmis, jatkui seikkailu myymälään täynnä pikkulapsia.
Lopulta päädyimme kaikki lattialle kuuntelemaan punkkia,
skippaamaan kahvit ja lähtemään Tampereelle.

Taputimme Jämsään asti,
laulut kertoivat kalastuksesta,
suunnitelmat muuttuivat,
auto halusi räjähtää,
selviydyimme.

He selviytyivät vielä takaisinkin.

Arki palasi, aivoni vielä jumittivat kaikissa viikonlopun hokemissa,
päästin typeriä ajatuksia aivoihini, eivätkä ne suostuneet poistumaan.
Niin luovuin taas toivosta,
palasin vanhoihin lauluihin ja katkeruuteen,
levitin onnistumiseni olohuoneen lattialle ja saavutin hysteriaa lähentelevän olotilan.

Yö toi sekavia unia tullessaan,
niissä täytyi keskeyttää hautajaiset vainajan puuttuessa,
noutaa tämä lomaltaan ja tuoda takaisin.
Ne myös tarjosivat vaihtoehtoisia tapahtumankulkuja,
sellaisia, joita kaikki aina olettivat tapahtuvan.
Sellaisia, joissa minä en jäänyt ulkopuolelle,
sellaisia, joissa kaikki onnistui.

"..ja jos mulla olisi valtaa muuttaa mitään,
ei niin kamalia asioita olisi tapahtunut niille,
jotka ansaitsis kaikkea muuta."

Mutta turha sitä on ajatella, mitä olisi voinut tapahtua.
Tänään join taas kahvini rannalla,
jatkoin sukkien tekoa ja yritin olla huomaamatta huutavia lapsia.

Kissat,
moottoritie,
kahvi,
pimeä taksi,
aurinko,

niistä koostuu tämän päivän yhtälö.
(Ja ehkä parista muuttujasta.)

np. Sparzanza - Pine Barrens