I'm waiting for the night to fall, I know that it will save us all

Olisin voinut kirjoittaa myös huomenna,

mutta hiukseni ovat hamppuiset tänään,

kun luin puhelinluettelon kannesta kanteen

löytäen aarteita, vihreitä onnenlappusia.

Orava halusi sisälle mutta en päästänyt,

sen sijaan keitin teetä,

istuin keittiön lattialla loppuillan,

kunnes nukkumaanmenon sijaan lähdin keinumaan.

Keinu vinkui kilpaa huutavien lokkien kanssa,

olo oli kevyempi kun vuosiin,

se teki taivaasta hienon värisen.

Ihmissydän ei kykene tuntemaan niin paljon rakkautta,

kun pimeys tarjoaa.

Hiljenneet lokit palasivat,
käskivät minut kotiin,
kylmä hiekka jaloissa ei ollut tarpeeksi kylmää huomatakseni
unohtaneeni kenkäni keinuun.

Se lienee toissijaista,

että en kuunnellut montaakaan laulua,

jotka kertoisivat hyvistä asioista.

Että oikeastaan päässäni ei ollut mitään mainitsemisen arvoista,
mutta sen halusin kertoakin.

En välttämättä ollut aivan kunnossa,
merkityksetöntä,
sillä sinä olit siinä.
En ehkä hymyillyt samoin kun aamunkoitteessa,
tai edellisenä iltana.
Mutta se olo ei ollut mihinkään kadonnut.

Olin vielä turvassa.
Lopulta hyvinkin kunnossa.