sunnuntai 17. marraskuuta 2013

We'll always only ever be an ocean apart

Päivät ovat ohi ennen kuin ovat kerenneet edes alkaa.
Pitäisi olla kolmessa paikassa samaan aikaan, mutta olenkin neljännessä.
Pitkästä aikaa sohvat ovat täynnä naurua, jätän toimiston iloitsemaan ja siirryn seuraaviin juhliin.

Voi olla, että täytit lasini viimeistä kertaa.
En tiedä, mutta toivon että niin ei ole.
Teidän seurassa on jotain kiehtovaa, mutta en osaa nimetä sitä.

Vielä kerran, nuoruudelle.
Meille, ja ikuisuudelle.
Totuudella ei ole niin väliä.
Kukaan ei tuo esiin aikaa, kukaan ei halua sanoa ääneen että tämä olisi viimeinen ilta.
Että te lentäisitte huomenna takaisin tuohon maahan kaukaiseen.

Haluan vain sata hetkeä lisää.
Teidät lähelle.
En saa.

This distance is killing me
Dropped line and I'm losing my mind
Drifting further, further away
So many things, I wish you could stay
NO MATTER HOW I TRY, I SWEAR I HATE GOODBYES.


"Ei meidän työssä riitä pitkä lista siitä, mihin kaikkiin huumeisiin kuolee"

Meidät istutetaan kukkahattutätejä vastapäätä päivän ajaksi.
On jengipaitaa, tatuointeja ja alakulttuureja. Niin ja ne rastat.
Illalla käännämme kortit avoimiksi, kahlaamme läpi scifin ja seikkailun, päädymme Tuomas Holopaisen pään sisäiseen maailmaan.

Nukun vain välttämättömimmän ajan, sitten siirryn päänsisäisestä myrskystä siihen, joka odottaa ulkona.

Oi, mikä ihana kaupunki.
Olen jalkeilla, kun te vielä uneksitte.

Nämä kadut ovat tänään lentäneet luoksemme Texasista.
Viiden vuoden takaisesta paikanvaihdoksesta olikin jo liian pitkä aika.
Mikäli haluat hajota tänne, varasta viattoman tyttölapsen identiteetti.

Kukapa meistä ei haaveilisi kaikkivoipaisuudesta?
Siitä, ettei kukaan pysäytä kun tavoittelet mahdotonta?
Löydän uuden merkityksen sanoille "maailma on sun" matkallani aurinkoon.


En kai tarvitse nyt mitään;
vielä kaksi kadun pätkää,
ei kiire mihinkään.

Palaan lähtölokaatiooni, pääni on 80-luvulla.
Saan pitää aamun itselläni.
Neljä pientä sanaa ovat toiston myötä noin sata liikaa.
Kaadan itselleni lisää kahvia, jotta verille pureskeltu huuleni saisi minut tähän päivään.
Nostan jalat pöydälle,
päätän jäädä Texasiin vielä hetkeksi.

np. Poets of the Fall - Illusion & Dream

Ei kommentteja: