The night nobody gets home

Sienimetsästä ja sanomalehden rauhaisasta selailusta huolimatta mä pääsin perille.

Juuri tässä, juuri näinä hetkinä me tavattiin.

Tällä kertaa vain onnekkaammin, kun hän heti hyppelehtii halaamaan.

Lämmin betoni, tutut tonnikalapurkit, niskaan tippuu pikkukiviä.

Aika lentää, ihmiset kasautuvat, kaaos on valmis.

Epäusko tekniikkaan, paska mikä paska, mutta toimii.

Ah, lämpö.

Ah, kamat narikkaan.

Ah, paita-analyyseja.

Muutamat hetket alhaalla.

Käsi kädessä kuljemme rappuset eturiviin.

Saavuimme itämaisien taistelulajien näytöstunnille, keho aikoo luovuttaa.

Maailmankaikkeuden yksi upeimmista teoksista, sen oikean version kaltaisuus, monsterit;

He never sleeps at night

Comes out when the moon is bright tonight.
Its the night of the vampire.

Täydellinen tunnelmaan virittäjä.

Vielä hieman aikaa.

Kenkiä.

Heeelvetin kaunista laulua.

HALLOWEEN IN HEL, IN THIS TOWN OF HALLOWEEN!

Verho aukeaa.

Unelmista totta, ajassa kaksi albumia taaksepäin.

Naurua yläilmoista, ainahan ei voi sataa.

Uusia ulottuvuuksia, kaikki on uutta.

Silti niin ihanan tuttua.

MITEN KATTO JÄI JÄLKEESI EHJÄKSI?

Liekehdit, olit elossa, nautit ja näytit sen kaikille.

Silmäni nauttivat tuosta kaikesta.

Tähti, joka ei ikinä sammu.

Ilta toisensa jälkeen vain kirkkaampi.

MINÄ RAKASTAN.

Mun täytyy kertoa sulle jotain susta.

Kuinka se räjähti, se oli kaiken tuskan arvoista.

Tör-ke-än hieno tietoinen yllätys.

Yllättäviä olivat myös ajoitukset, rytmihäiriöt ja hymyt.

Tiedättehän, mitä varten absintti on kehitetty?

Uuden karheus tuottaa hämmennystä. 

Miten päin olen, miksi se ei ohjaa?

Kaikki uusi pitää sisäänajaa, kyllä tämä vielä tästä.

Etkä unohda, et ikinä, et unohda.

Kaikki on ohi liian nopeasti.

Ja tunteja seuraavaan seikkailuun on liikaa.

Tajuntani räjähti kotiin, jätin sen Nosturiin.

Kiitos, että annatte mahdollisuuden tähän.

Jotain jäi uupumaan, se korjautunee.

Moottoritie on täynnä sumua.

Sulkeudun kuulottimien luomaan maailmaan.

Aika lopettaa olemassaolon.

Yö on kylmä, ikkunoista heijastuu rähjäisyys.

Tuhottu kaikella onnellisuudella.

Naurat mun omistautuneisuudelle ja lauseiden sekavuudelle.

Mutta se on liian aitoa, mä en voi pitää sitä piilossa.

JOSKUS LÖYDÄN NE SANAT,

VIELÄ SAAN MAAILMAN TAJUAMAAN

MITÄ TÄMÄ RAKKAUS ON.