Olipa kerran keikka, jolle ei ollut edes tarkoitus mennä. Mutta siinä jonossa poiketessani mut ylipuhuttiin kuluttamaan vähät loputkin rahani lippuun, ja löysin itseni uusien sekä vanhojen tuttavuuksien ympäröimänä lavan edestä. Baton Rogue Morgue tuli uutena tuttavuutena, ja hilpeyttä aiheutti nimen lausumisen mietinnän lisäksi myös siitä varsin nopeasti taipunut pekoni. Se kuulosti hyvältä, housuista ja kengistä plussaa. Rakasta vanhaa tuttavaamme emme bonganneet, ei se kai sitten olekaan ihan aina sanansa mittainen mies!
Mun odotukset HCSSn suhteen oli todella korkeella, koska edellisellä Pakkiksen keikalla koin sellaista uudelleen rakastumista bändiä kohtaan siitä on paha pistää paremmaks. Eikä ne sitten pistänytkään. En sano, että oli huono keikka, ei missään nimessä ollu! Hyvä seura, hetken mukana menemistä, eräät kiskomista huutavat hiuslisäkkeet. Sai taasen vain nauttia, se oli hienoa! Keikkaa pidemmältä tuntuva encore koettu. Pidin kovasti, rahanarvostahan tää oli kyllä todellakin.
Uudet ihmiset on kyllä aina jotain niin parasta. Mä olen nyt yhden helvetin ihanan sormuksen köyhempi, mutta nää ihmiset oli niin huippuja että ei paljoa paina. Ja se sai hyvän kodin, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta olisin silti kaivannut viereeni joitakin jo kauan kuvioista pois olleita henkilöitä, sekä joitakin tuoreempiakin.
Keikan jälkeen käveskelyä sinne tänne, pikatörmäys Anniin, Kalevan ABClta sipsien ostaminen ilman lappuja!1 Päätyminen lopulta Kaislan nurkkiin ja hetki South Parkin tuijotusta. Hyvä perjantai, vaikkakaan ei kovin pitkä.
np. AFI - Endlessly, she said
2 kommenttia:
Siitä sormuksesta pidetään hyvää huolta! Ja se on ahkerassa käytössä:)
No mutta tämä oli ihana kuulla, heti rauhotti!
Lähetä kommentti