Eka etappi, Barcelona Sants! Tähän mennessä matkallani oli tullut vastaan jo koettelemus nimeltä käteen koko lentomatkan tökkivä lapsi, ja kyseisen lapsen erittäin omituinen isä, joka otti Nalle Puh kirjan mukaansa vessaan. Lisäks mua luultiin BCN-lentokentällä paikalliseks terveisin suomalaiset.
Siitä pari tuntia junassa ja iloinen jälleennäkeminen Zaragozan steissillä.
Istuskelua, naurua, nautintoa.
Chicas, nosotras bromas estan mas estupidos que en Edinburgh..
Nukuin pitkään. Siis oman mittakaavani mukaan pitkään.
Illalla lähettiin kuuntelemaan hyvää musiikkia, ja sitten tsillaileen Crapulaan.
Nautin joka sekunnista, puolentoistavuoden ikävöinti on liikaa, mutta sen jälkeen jälleennäkeminen on hienointa. Ja uusia tuttavuuksia, niitä vaan sateli. En tuntenut itteeni edes hirveen akwardiks!
Turistointia, "tässä ois tällänen, ei tiietä miks tää on tai muuta mut tässä tää on!"
Ja niin tuulinen päivä, kisut tippu puusta yms!
Jalkapalloa, joka oli niin hienoa. Siellä oli yleisöä, ja ne oli kovaäänisiä. Ja se peli oli kaunista, vaikka niin espanjalaista olikin. Silvian äidin ruoka oli parasta, ja tyttöjen todelliset luonteet on tuossa punasävytteisessä kuvassa esillä hyvin!
Tsekattiin meitsille uus koti! Meinaan pikkunen palatsi, kivalla puutarhalla yms.
Sunnuntain kunniaks laiskailtiin, Karvinen 2 ja Nemoa etsimässä, syömään ulos ja kalliilla autoilla kaahailua pitkin motareita sinne tänne, elämän hienous.
Talon vaihto, ensimmäinen visiitti Puerto Veneciassa, rahan kulumisen määrää ei voi kuvailla sanoin.
Eikä kyseisen keskuksen upeutta kun ulkona pimeni.
Yllättyneisyyttä, kun jossain onkin kylmempiä paikkoja kun Zaragoza.
Ja sitä hienoutta. Pablo.
Sitä tragikomiikan määrää, kun juo teetä Lauran mummon kanssa ja keskustelee lähinnä säästä espanjaksi kunnes saapuu hiljainen hetki, jonka aikana häkkilintu tippuu orrelta ja kuolee.
Mitkä reaktiot on sallittuja? Nauratti mutta en kehdannut naurahtaa enkä edes virnuilla.
DIOS MIO, es muerto, es muerto, dios mio es muerto.
Mitä siihen sitten lisäämäänkään?
Ensimmäinen kaupunkiharhailuni tyttöjen koulupäivän aikana, illalla Silvian kanssa Crapulaan.
Pablon synttärit. Moimoi.
Harhailua part. 2, mutta pidempänä ja yllättävämpänä. Onnistuneempana.
Kiertelyä tyttöjen kanssa, ihania ihmisiä, Clara uutena tuttuna huippu!
Hienoja mestoja.
Sitten Pueto Venecia vielä kera Lauran.
Syömään Pablon kunniaks.
Hyvästien aloitus.
Ja ne hyvästit seuraavana aamuna, hirveintä.
No matter how hard I try I swear I hate goodbyes
Viidetkymmenet lupaukset ja halit, Laura sä olet hienointa.
Muistan sinut vaikka unohtaisin oman nimeni.
Kiitos kaikesta.
Y TODAS CHICAS, OS GUIERO MUCHISIMO.
Enemmän tunteja junassa, seuraavana aamuna heräsin Benalmadenasta.
Näistä päivistä mulla ei ole oikein mitään sanottavaa.
Olo oli mitä kamalin, eikä turistirysäahdistus sitä helpottanut.
Tämä matkailumuoto ei ole ihan mua varten, mutta mummu ja pappa nautti selkeesti mun siellä olosta.
Minä en.
Vaikka en halua valittaa, lämmin oli ja olihan siinä omat kivat asiansa, kuten vaikka lenkkimaisemat oli paremmat kun missään tähän mennessä. Vaikka niidenkin näkemiseks jouduin salakuljettamaan lenkkikamat ulos hotellihuoneesta.
Ja jouduin auringonraiskaamaksi, perus suomalaisturisti!
Pari palmua ja pärstää:
Sunnuntaina jännitysnäytelmä nimeltä paluulipun hankkiminen.
Muhun ei luotettu sen vertaa että olisin saanut tehdä sen itse.
Ja ketä mä huijaan, en mä olis sitä tehnykään.
Mutta mun päätökset tehtiin sittenkin mun puolesta, ja palasin kevyen 13 tunnin matkustuksen ja vaiherikkaan talviajelun jälkeen Ruutanaan.
Ehkä sen piti mennä näin.
KOKONAISUUDESSAAAAANkin aivan huippua oli nähdä tytöt. Ja tavata heidän perheet ja kavereita. Ja nähdä se kaupunki josta olen niiin paljon kuullut. Ja päästä puhumaan tuota kaunista kieltä jonka vielä joskus lupaan oppia.
Nyt oon ollut Suomessa kaks päivää ja saanen ilmoittaa, että olen valmis ylittämään rajan uudestaan.
Heti. Kiitos.
2 kommenttia:
Wau, ihania kuvia!...En mäkään tuolta olis lähtenyt, jos ei olis ollu pakko. :D Mutta olen onnellinen, että olet kuitenkin palannut Suomeen....Kohtahan sitä rajaa taas ylitellään.... >;)
Totta, kapteeni on humalassa ymsyms!
Lähetä kommentti