Olen aivan mustelmilla, terveisiä tankotanssitunnilta. Se oli siistiä, ja törkeen vaikeeta. Tutorkoulutus on nyt ohi, jes. En ole ikinä käynyt niin turhaa koulutusta. Oletan, että olisin osannut perseillä aivan hyvin ilman näitä turhautumisen täyteisiä tunteja. Istuimme hetkeksi alas. Nautin välillä suunnattomasti siitä, miten kasvat osaksi tuolia jolla istut, et sano sanaakaan, vaan olet vain. Olen myös päässyt ihmisvihastani pitkälti irti. Ja tehnyt aivan loistavan musiikkilöydön.
Mun kamera pitäis huostaanottaa, peili pitäis myös ottaa multa pois. Tuntuu siltä, että olisin hylännyt rakkaan kamerani, kun mulla ei ole enää aikaa sille. Peiliä en kehtaa myöntää enää omistavani, mulla on ihan just pää täynnä rastoja koska en jaksa tehdä vauvarastojen aukasemiseks mitään. Kun omistaa sen lähemmäs kuuskymmentä paitaa, miksi päällä on aina ne samat kolme? Miksi olet noin laiska, miksi et ikinä tee mitään?
Saavutat ihan mitä haluat, mutta et pääse edes alkuun, jos et päätä pian mikä on sen arvoista. Hetkittäin palaan mielessäni aikaan, kun tiesin mitä teen. Jos voisin mennä takaisin ja kertoa itselleni missä olen nyt, valitsisin toisin, en olisi ikinä jättänyt sitä taakseni. Haluan tehdä kaiken paremmin. Haluan onnistua edes joskus. Enkä halua koskaan enää tulla kaltaisekseni.
Es-duuri. Siltä elämäni kuulostaa tänään. Murrettuna.
1 kommentti:
Kuolleet intiaanit ovat vapautus rationaalisen ajattelun kahleista.
Lähetä kommentti