auto pysähtyi keskelle tietä

paljon paljon aikaisia aamuja:
keski-suomi - pohjanmaa - pirkanmaa - keski-suomi

mutta niin vain sain, uuden kodin ja uudet isot ikkunat

jostain kantautuu kummallisia ääniä

ja rapussa tulee vastaan toistaan suurempia koiria
mutta tänne minä kuulkaa jään.
katsellaan niitä oveen ilmaantuvia nimiä sitten myöhemmin.

(ja kaikkea mikä nyt ei liity tähän)

paljonko sulla on oikein päällä?
ne kysyy sunnuntai-iltana puoli kolmelta
enkä saa hymyä pois kasvoiltani
anteeksi rakas, anteeksi
sinun syysi se on

seuraavana aamuna jälleen hoiperrellen yritin kertoa
miksi ansaitsen mahdollisuuden näyttää kynteni
kerrankin siinä tosin onnistuin,
ja mulla on toimisto taas hetkeksi

(ja säkillinen uusia vaatteita, mutta se ei taas liittynyt mihinkään)

ennen sitä istuin merkittävien ihmisten keskellä hämärässä,
ja väittelin omasta tulevaisuudestani.
ei ehkä fiksuin veto, mutta niin se vain kääntyi edukseni:
viiden vuoden päästä arvon herralla ei ole enää töitä.

toisena iltana istuimme kaikki hillitysti

naurettiin kuin välirikkoa ei olisi ollutkaan,
sun kanssa letitin hiuksia ja lauloin kauniisti,
ajettiin vielä vähän ympyrää
ja vietiin reippaammat osapuolet pelastamaan yhden suurtähden maine

voisin kertoa paljon asioita,
mutta luovuus rajoittuu yllä oleviin sinisiin sävyihin

pää on täynnä limaa
lehtorit pallottelee vastuuta
kertoisitte vain mikä on nyt sellaista fiksua toimintaa
ja antakaa anteeksi, onhan kaikki suhteellista.
ja olen saanut olla männäviikot erittäin suhteellinen,
joka on hyvin harvinaista, nykyisin.

(tosin, sadankahdentoista aamun päästä herätään kotoa taas, kaikki)