perjantai 26. syyskuuta 2014

Wait for the punchline and it may never come

Julmetut seinät!

Olen tuijottanut niitä tänä vuonna aivan liikaa, mutta silti lukittauduin jälleen niiden sisään moniksi päiviksi liikkumatta ulos. Mutta sellaista se on, kun pää tekee tepposia. Kerran minä vielä saavutan nykyistä paljon stabiilimman tilan, eikä joka yö tarvitse arvailla, mitä seuraavana aamuna kuuluu.

kaikki olisi 
niin 
saatanan kaunista

Paljon aikaa on kulunut kuvitellessa mustia kaakeleita ja raidallisia pyykeitä
kasaa kenkiä eteiseen ja kolmea likaista kahvikuppia.
Kaikki olisi väsyneitä sen härdellin jälkeen jonka tuloksena olisi koti
ja vaikkei kumpikaan virallisesti osaa pedata, niin siitäkin selvittäisiin,
Selvittäisiin, vaikka tulisikin hetkiä jolloin kaikki katoaisi hiljaisuuteen ja sekottuisi yhdeksi suureksi massaksi vieden olemuksellaan kaiken hengitystilan.
Niitä seiniä voisin tuijotella,
mitkä ne ikinä ovatkaan.


Pimeän sävyttämiä tansseja, vaiko upeita ihmisiä ja upea lauluntekijä.
Tekisi mieli taas jakautua kahdeksi ja kokea kaikki.
Tänään kadut oli kiillotettu sateella ja niistä heijastuvat valot sai kaupungin näyttämään yhdeltä suurelta leikkikentältä. Silti oli vielä kieltäydyttävä karusellin kyytiin astumisesta ja lähdettävä viettämään iltaa teekupin ja upean musiikin seurasta.

Huomenna haluaisin vain loikoilla,
haluaisin unohtaa että maanantaina täytyy vielä kisailla,
ja nousta vasta illalla kun alkavat niin kauniit juhlat, ettei niistä vain voi jättäytyä pois.

Olen tänään todella onnellinen,
ja se tuntuu todella hyvältä.
En liiemmin jaksa ajatella,
saivatko sensorit mitään järkevää luettavaa toimestani.

Istuen sukkapuikkojen kanssa loossin nurkassa,
ja nauraen poskilihaksensa jumiin oli hyvä palkita itsensä tämän päivän aherruksesta,
ja visiitistä paikkaan, jossa on noin kuusi tuhatta seitsemänsataa päivää sitten käynyt syntymässä.

Akuuttia valittamisen tarvetta ei ole,
mutta kieltämättä odotan jo maanantaita,
jolloin voi vajota kotoisia rappusia pitkin maan alle, 
nauttia oluen ja huokaista helpotuksesta.

Ei kommentteja: