torstai 3. heinäkuuta 2014

If you wanna fire baby that's what you will

Kun ensin oli seikkaillut hiusvärin perässä pyörällä aika monen kilometrin verran,
lopulta saamatta sitä edes haltuunsa, on hyvä istahtaa seuraavana aamuna autoon,
ja suunnata kohti itää.

Lappeenrannassa meininki oli rajaton,
kävelykadut autoja varten ja cd-soittimessa sellaisia levyjä,
joilla koitimme houkutella muutamaa pitkätukkaa koloistaan.
Eivät he tulleet, toinen oli pohjanmaalla, toinen pohjoisessa.
Emme voineet jäädä odottelemaan, vaan lähdimme lentokentälle.

Sinne, missä olivat myös Elastinen ja Sini Sabotage.


Tunnit kuluivat vaihtelevalla vauhdilla,
aurinkokin näyttäytyi, mutta kylmyys rantautui silti luoksemme.
Se katosi voimalla pyrotekniikan ja noiden ensimmäisten tahtien, jotka kerta toisensa jälkeen saavat  kädet nousemaan ilmaan ja fiiliksen taivaisiin.

When you came in the air went out
..kyllä te tiedätte.

Ilta oli jo pimentynyt,
nahkatakit ja aurinkolasit kylpivät valokeiloissa,
kaikki oli just eikä melkein täydellistä.
Pikapalaverit saivat kaikesta vielä mahtavampaa,
oli räjähdyksiä, oli paperisilppua,
ja oli ilotulitus.

Silloin tuntui jälleen siltä, ettei voisi tehdä ikinä mitään parempaa.
Kaikki oli ohi, mutta niin paljon lisää on luvassa,
ettei sitä osaa ajatella.

Hetken elämämme oli elokuva,
kierimistä ja kirmausta,
ikkunat auki ja auto vauhdissa,
keltainen, sittemmin vaaleanpunainen taivas,
jonka aurinko oli jo kerennyt valtaamaan
saapuessamme kotiin.


Muille se oli viikonloppu, meillä meni koko loppuviikko;
Sillä sitä seurasi pari kahvinjuonnin, pitsan ja lattialla makoilun täyteistä päivää.
Kilpikonnan nimiä, ananaksia ja kissoja, jalkapalloa ja autolla ajelua.
Sellaisia päiviä, joista saisi videoitua täydellistä materiaalia,
sellaista, joka kuvaa meidän elämää paremmin kuin
nämä epämääräiset sanat.

Sataa kuivaa sadetta
kun katkon sulle jalkoja
sidon ne yhteen nilkoista
ja asetan päälle kirsikan

Vielä me valtaamme koko maailman.

Ei kommentteja: