Suuntasin perjantaina lääkäriin peläten pahinta, aivan sitä saamatta.
Ehkä toivoa vielä on, vaikka sitä ei jaksakaan elätellä.
Sunnuntai-iltana rojahdin lattialle, enkä siitä hetkeen noussut.
Syynä oli kuntoutussuunnitelman mukaisen lenkin jälkeinen tappava kipu,
jota en ollut osannut niin suureksi odottaa.
Näiden väliin onneksi mahtui aika iso viikonloppu etelässä.
Epävarmuutta ja leikkipuiston katoksia,
jännitystä siitä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko.
Iltaa kohti kirkastuva taivas eikä mitään jäljellä tasapainosta.
Keikkaillat ovat niitä parhaita,
vaikka olisi mikä fiilis, tietää että se katoaa viimeistään intron alkaessa soimaan.
Kun edellisestä kerrasta oli jo kolme viikkoa,
joiden aikana oli tapahtunut aika paljon,
oli tämä ihan toivottua.
Salaa toivottu ja odotettu CALL ME kuultiin tuona iltana.
Oi, Blondie, oi.
Pimeimmät hetket yöstä ajoittuivat tanssilattialle, sinne kummallisten keskusteluiden ja tuoksuvien ohikulkijoiden, mahtavan musiikin ja välkkyvien valojen keskelle.
Ulkona oli jo aivan valoisaa, mutt vielä valoisammaksi kaikki muuttui erään hieman kulahtaneen Toronto Raptors -lippiksen myötä.
Kaikki loppui aika varoituksetta, mutta olihan siinä jo seisoskeltu.
Moi, pitää mennä
Hiekkaharju 0633AM näkyy muodostuneen jo perinteeksi.
Ei liikettä, ei elonmerkkejä, vain linnunlaulua.
..ja suht helppoa nukahtamista.
Hyvien unien ja Muumilaaksoon sijoittuneen piknikin jälkeen
kävi tiemme kohti Helsinkiä.
Toinen elämäni Tiinoista hylkäsi minut varsin lyhyen kohtaamisen jälkeen,
jäin hieman tyhjän päälle. Ei yhtäkään neuletyötä, ei kynää ja paperia.
Joten seikkailin yksin Helsingin keskustan riistohintaisissa kuppiloissa
etsien kännykän laturia ja kisakatsomoa.
Nautin yksinäisyydestä ja sen tuomasta vapaudesta,
jonkin aikaa.
Kunnes se kävi hieman raskaaksi.
Puolentoista pelin jälkeen kävelin samat rappuset,
kun vuorokausi sitten Virgin Oiliin,
vuorossa Herra Ylppö & Ihmiset.
En ole ikinä halvaantunut musiikin upeudesta noin totaalisesti.
Siinä minä seisoin kykenemättömänä liikkumaan tai tuottamaan ääntä.
Voimat supersankarin olisivat olleet tarpeen, tai ainakin joku, joka olisi seissyt vieressä.
Että joku olisi pitänyt tilanteen hallinnassa puolestani.
Muutamia patoutuneita kyyneliä tuli vuodatettua,
olin todella onnellinen, lopulta.
Piraija tai barracuda,
tai mikä tahansa maailmanihme
Sinä olet kiehtovampi kuin mikään muu luojan luoma
(Olet juhlan tuoja)
Riisu siipesi ja Piraija.
Ne taisivat olla parhaat, vaikka yhtäkään heikkoa hetkeä ei showssa ollut.
Se oli upea ja todella iso kokemus.
Sen jälkeen tosin oli mahtavaa nähdä ihmisiä.
Uusia ja ihmeellisiä, sekä vanhoja ja turvallisia.
Sunnuntai koitti ja elimme taas piknik-elämää.
Kaikki kesän elementit olivat siististi kasassa,
ruoho vihreää ja sorsat taivaalla.
Kävelimme läpi Vantaan rock-historian,
sitten lähdin tuskaisen hitaalle junamatkalle kohti kotiain.
Kun katsoo maailmaa kissojen silmin,
niin nähdä voi sen kauneuden
Olen aika sanaton
tästä kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti