Mistä minä kertoisin, tai mistä aloittaisin?
Kerrottavaa on yllättävän paljon, vaikka tilanne ei toiseksi ole muuttunut, täällä minä vielä makoilen.
Tänään aion vielä ryhdistäytyä ja voittaa pelon, jota tällähetkellä ulkomaailmaa kohtaan koen hyvin vahvana. Pelottaa olla keskellä ihmisiä, pelottaa kuulla ääniä joita ei pääse kontrolloimaan. Kamalaa tälläistä irrationaalisuutta taas pää pullollaan.
Mutta nyt aion keskittyä kertomaan vain hyvistä asioista.
Lyhyesti, ytimekkäästi, ilman liikaa analysointia, jotta en saa yliajateltua.
Jotta ne pysyvät hyvinä!
Kävin koululla nauttimassa taiteesta:
Varsin viihdyttävän musikaalin olivat kasanneet, vähän päätön, mutta sisälsi hyviä asioita.
Rakastuin takakujanpoikiin.
Paprika ja ruisleipä on lyömätön yhdistelmä, ja yhdestä isosta punaisesta paprikasta riittää syitä moneen hymyyn muutoinkin.
Olen nauttinut monenmonta kupillista kahvia termosmukistani, joka on vuorattu erään inspiroivan drag-artistin haastattelukatkelmilla. Luen niitä kerta toisensa jälkeen ja tajuan kuinka totta ne ovat.
Kitara on ollut hetkittäin ystäväin.
Kävin työhaastattelussa ja ihme kyllä lähdin sieltä varsin positiivisin fiiliksin.
Törmäsin vanhaan tuttavaan aivan liian vähän ajan kera ja yllättäen.
Nautin hetken auringosta.
Palasin sisätiloihin ja nautin HIMistä neljän levyn verran.
Onnistuin pitämään sortseja jalassa muutaman tunnin, ennenkun haavat ärtyivät kosketuksesta.
Löysin yhden kaappiin unohtuneen paidan ja muistin miten kiva sitä on pitää päällä.
Pelasin korttia ja analysoin jalkapallo-ottelua itsekseni ääneen.
Lääkkeitä joutuu napsimaan päivä päivältä vähemmän.
Kivut vähenevät jatkuvasti, vaikkakin silti hitaasti.
Istuminen onnistuu, ja jalan koukistaminen tiettyyn pisteeseen asti.
Kirjoitin hyvän esseen johtamisesta. Niin pätevästi kirjoitinkin, ettei opettajani meinannut uskoa tekstiä omakseni.
Kämppikseni palasi reissultaan kotiin ja kyseli kuulumisia
Keksin sunnuntai-iltaan sisältöä.
Sain monen päivän tappelun jälkeen radion säädettyä oikealle taajuudelle.
Briteistä luokseni lentäneet housut ovat nyt loppuun asti kavennetut, ja istuvat täydellisesti.
Seuraavan yhteisen viikon espanjattarien kanssa suunnittelu on alkanut, enkä malta odottaa, että pääsen varaamaan lennot.
Kirjoitin kirjeen mahdollisesti ihanimmille skotlantilaisille ikinä, ja kerroin pitkästi elämästäni.
Katsoin kuvia ja muistelin vain iloisia asioita.
Ja ennen kaikkea;
sain elämääni taas pysyvyyttä.
Voin taas käyttää genetiiviä puhuessani ihmisestä, jonka melkein ajoin täysin pois luotani.
Vaikka siihen tarvittiin monien ihmisten monia kipuiluja, on tilanne nyt selkeä.
Silti tunnen suurta tuskaa kun jouduin satuttamaan ihmisistä aidointa ja hienointa.
Aika näyttää, miten kaikki lopulta lutviutuu.
Nyt huomaan jo olevani kiireinen.
Housut jalkaan, hiukset pystyyn ja värivaloja kohti.
Ne eivät enää tunnu pelottavilta.
Ne alkoivat jälleen houkuttaa.
Hymyilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti