on tuntunut hyvältä palata joululta tuttuun tehdashalliin,
lähettää rakkautta ja auttaa hukassa olevia.
ei ehdi ajatella elämänsä tuhansia avoimia välilehtiä
ja sitä mitä niillä tulisi tehdä.
tahdon kynttilämeren ja kuusi litraa teetä,
kissan kanssani aikaa viettämään ja vielä vähän
sopivampaa musiikkia,
enkä enää koskaan tahdo kirjoittaa sanaakaan siitä
etteikö peikkoja olisi olemassa.
(tuntia aikaisemmin olin tuijottanut sellaista peilistä)
jos vain voisi painaa rastia yläreunassa
sammuttaa järjestelmän
levähtää hetken
ja jos sä voisit maata mun sängyllä
huomen aamulla niin keittäisin kahvia ja
sä voisit hymyillä.
vapaaillat tuntuvat samalta kun samoihin biiseihin juuttunut spotify.
jalat pysyy maassa eikä kesäyöt töissä kuulosta pahalta.
saisi kävellä heräävässä maailmassa ja juosta lintujen laulussa.
olen nähnyt auringon kahtena päivänä ikkunoiden läpi,
en kykene päättämään pidänkö siitä vai en.
tahtoisin juosta sen seassa,
mutta jälleen käskettiin ottamaan rauhassa.
mä tahtoisin luoda,
jotain muuta kun villasukkia,
jotain minkä kaikki kuulisivat.
mutta omat korvat ovat muita armollisempia,
eivätkä nekään kelpuuta kuulemaansa.
tiedätkö, kun mä olin kaksitoista, niin mä olin paljon enemmän.
nykyäänkin ovet on aina auki, mutta heittelen silti vain kiviä ikkunaan.
nyt täytyisi olla enemmän kiinnostunut ruotsista kuin sulan steariinin tuijottamisesta,
tai siitä, missä olisi paras paikka katsella tähtiä tänä yönä.
jäänpaksuus ja rumpukapulan anatomiakin ovat asioina yllättävän kiinnostavia.
mä muistan kun sanoit, ettei haittaa vaikka puhun hieman typeriä.
ettei mun tarvitse lopettaa lauseita, että saan kuitenkin nauraa sinun takeltelullesi.
mä voin kuunnella maj karmaa ja itkeä ilosta.
se kaikki tuntuu hyvältä kun on kylmä ja tuuli vie auton mukanaan.
tähdet on kauniita ja mulla on kylmä.
löysin uutta musiikkia, mutta mulla on silti kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti