Irrallaan

Luovuin keskiviikkona psyykkeestäni.
Se oli kietoutunut kahden vuoden aikana ympärille puisen nuijan,
joka kuului Hatanpään lukion opiskelijakunnan hallitukselle.

Kuluneet kaksi vuotta, ne olivat mahtavia.
Hyvin raskaita, työntäyteisiä, mieltä raastavia. Niiden aikana olen hakannut päätä monta kertaa seinään ja toivonut vastuun jo siirtyvän jonkun muun harteille.

Kun kaikki kiitos tuntui satelevan seitsemälle muulle taholle, eikä kukaan muistanut omaa olemassaoloasi, tuntui siltä ettei tässä ole järkeä.

Mutta kaikessa siinä oli paljon järkeä.
Opin paljon. Niin itsestäni, muista ihmisistä, siitä kuinka maailma pyörii ja poliiseille kannattaa olla ystävällinen. Koin paljon upeita hetkiä suurien ponnistelujen jälkeen.
Eikä mikään lopulta ole suurempi kiitos, kun nähdä ihmisten hymyilevän koulun käytävillä.
Koulun, jonka olemassaolo ei ole itsestäänselvyys.

Tuntuu pahalta luopua näin suuresta osasta elämää.
Mutta voin onneksi luottavaisin mielin jättää sen taakseni luottavaisin mielin ihanan Heilin käsiin.
Olen kai pohjimmiltani aika helpottunut, mutta aivan todella surullinen.
Rakkauslaulut henkilöityvät vahvasti hallitukseen nyt.
Enkä tiedä, mikä tämän tulisi korvaamaan.

Kiitos kaikille.
Olen aika sanaton.

Nuo ihanat ihmiset tulivat juhlimaan kanssani lauantaina.
Kierimään lattioilla ja heittelemään viinirypäleitä,
laulamaan väärissä paikoissa vääriin aikoihin,
juomaan maitoa ja lainaamaan vaatteitani.

Ja taas niitä hienoja hetkiä.

Seuraavana aamuna keittiö näytti siltä, että juhlittu on.
Ulkona oli älyttömän kaunista, joten katsoin lastenleffoja ja lähdin illalla aamukahville.
Kaikkialla oli sunnuntai.
Ihmiset seisoivat siistissä jonossa baaritiskille,
karaoke ei ollut liian lujalla.

Kävelin kotiin reittiä, jolla yhtenä iltana tapasin ihmisen.
Tuijotimme koskea ja sanoimme sanoja jotka toinen ymmärsi vain puoliksi.
Molemmat selvisivät siitäkin päivästä, ja vielä monesta seuraavasta.
Kiitos ja ole hyvä.

Tämän päivän otan itselleni,
syön ananasta ja harhailen.
Koitan hymyillä,
rakennan jonkun toisen maailman.
Poltan muutaman kynttilän ja näen ihania ihmisiä.
Kuuntelen hyvää musiikkia,
ja sitten me lähdetään jo tanssimaan.

Ja elämässä on tilaa uusille asioille.
Uusille haasteille, uusille ihmisille.
Tai vanhoille.
Ruotsin kieliopille ja vaikeille sanoille.

Kaikki on kohta hyvin.