ei metsää eikä majaa

Kuittejen taakse, päiväkirjan sivuille, kännykkään ja sinne tänne tarttui sanoja.
Surullisesta viikosta, sellaisesta pohjakosketuksen tapaisesta.
Hyvästelkää kronologia:
__
29112014, 2039:

valkoinen pöytä punaista viiniä

tämä ei tahraannu kuitenkaan

kartanoni huoneet kaikuvat

ei varsinaisesti hätää

04122014, 1234:

älä puhu mulle ruotsia

radiohead, makaan lattialla

tässä on mennyt viikko

ja menee seuraavakin

ellei joku tartu kiinni

03122014, 1837:

vettä viinilasista

luen onnesta

sen olemuksesta

ei otetta

(taidan olla jo liian kaukana)

02122014, 1450:

uusi matto ja toiset kaapit eivät auta hirveästi

hra & rva yläkerta tappelevat jatkuvasti

kaipaan merkityksiä

leikittäisiin yhdessä

leikkiä nimeltä oveni ei aukea

eikä kukaan koita tavoittaa

06122014, 0527:

en osaa kieltäytyä

pitäisi opetella niin säästyisi monelta

tänään seitsemältä lisätunnilta

valveilla oloa ja tyhjyyttä

71 neliötä täynnä surua

07122014, 0025:

silkinpehmeä musta kissa
hymyilyttää
onneksi poistuin kotoa
viimein
__

Luvassa ryhdistäytymistä, yksinäisyyttä ja lisää töitä.
Kohta on taas aika juhlia, enkä enää aio jäädä siitä paitsi.
Vielä kuitenkin liian monta syytä epäröidä.
Jokainen askel ulkomaailmassa on voitto.
Ja minä aion voittaa ensi viikon.