Kaikki reissut, varsinkin ne jotka alkavat passin pakkaamisella, ovat aina tervetulleita.
Tosin, tuntui väärältä astua laivaan ilman Tiinaa.
Ja varsinkin seikkailla Tukholmassa.
Naureskelin hiljaa itsekseni, niin laivalla kun maissakin,
että tuossa me istuskelimme ja tuolla jututimme mahtavia ihmisiä
tuon oven takana lauloimme Robin Williamsia ja tanssimme aamuyöhön
tuolla meidän ei annettu nukkua ja tuosta kaupasta ostimme kauniita teemukeja.
Itämeren tuollakin puolen oli syksy,
lehdet maassa ja vettä ilmassa, sekä kamalan kylmä.
Kuinka mukavaa kylmyyden keskellä on tuntea Södermalmin sivukadut,
ja toisaalta kuinka kamalaa, ettei tiedä seuraavaa kertaa kun niillä pääsee kulkemaan.
Seisoin Abba-museossa kuunnellen Bennyn soittoa ja koin kylmiä väreitä.
Silti matkan paras osio odotti Sankt Eriksplanin jylhien talojen sisuksissa, jossa kahden todella pienen neidin pienen pienet sormet puristuivat pikkurillini ympärille tiukemmin kun mikään muu koskaan. Takan edessä kehräsi kissa, ja pääsin kuin pääsinkin vihdoin puhumaan kaikkia taitamiani kieliä sekaisin.
Kolmetoista tuntia tuossa kaupungissa on auttamattomasti liian vähän,
mutta lohdukseni toin teepaketin ja kirjan, jonka ensimmäisestä sivusta en ymmärtänyt mitään.
Oi vielä me vielä toisiimme törmäämme,
toivottavasti piankin, vain yhden kielen turvin.
Isänmaan menetetyt toivot kuitenkin vetivät ajatukseni arkeen takaisin.
Herkkän humalaista tulkintaa Suomi-iskelmistä ja muistelmia Juicen viimeisistä sanoista heti aamutuimaan. Iloitsin päästessäni istumaan omaan kotibussiini. Ilman häiriötekijöitä.
Olin vähän liian väsynyt ja hieman liian yksin lähteäkseni tänä iltana punk-rientoihin.
Sen sijaan söin hyvin ja kävelin kylmässä ulkoilmassa.
Aion nyt keittää vielä yhden kupin teetä,
ja uskotella itselleni, että olisin kyllä saanut unelmani täyttävän oppisopimuspaikan ellei kaikki, mitä olin taas kerennyt kuvaamaan kahden viime vuoden aikana olisi päättänyt korvautua yhdellä minuutin kestoisella kissavideolla.
Entä jos kirjoittaisinkin tästedes vain runoja,
varmuuden vuoksi kaivertaen ne kivilaattoihin tuhoutumisen välttämiseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti