tiistai 20. marraskuuta 2012

The wildest of the winds started whispering about you again

Minä en enää harrasta mukahienoja valokuvia, en edes yritä. Tämän todistaakseni tässä teille kaksi kuvaa kahdesta pulleasta jotka eivät ole kumpikaan edukseen näissä otoksissa.


Ketä viikonloppu! Torstaina Jyväskylä, perjantaina Asikkala, jossa uusia hienoja ihmisiä ja muutama vanha. Lattialla liukuminen on taito- ja tyylilaji. Yöllä koin valaistumisen, kun arvon rumpuvastaava heitti mut Lahteen Saabillaan. Mun on sellainen pakko saada. Hetkeksi yöllä silmäni ummistin ja aamulla herätessäni olinkin jo lähes myöhässä; kamat kantoon ja Tiinaa vastaan rautatieasemalle. Urheilua Citymarketille jossa ankaraa ruokamietintää. Päädyimme pyöreään mehuun ja lisäaineisiin. 

Finlandia-klubin oven eteen linnottautuminen tuntui yhtä huikealta kun edellisellä kerralla. Vaikka seura oli eri, ja penkit. Aika lensi välillä siivillä, toisinaan myös mateli. Ruokaa tuli haettua hieman lisää, eikä pilttipurkki ole lainkaan huono kahvikuppi. On täysin korrektia ostaa juustopatonki pelkästään saadakseen juustoa.



Jos joku ei asioiden laitoja ole päätellyt, olimme siis taasen humppaamassa orkesterin nimeltä 69eyes keikalla. Tanssejamme hieman sabotoitiin, mutta me oltiin parempia. Muah. Jätkät oli varsin herkällä päällä, eräs kitarasankari yllätti paljastamalla silmänsä sekä sisäisen jorailijansa. Oli niin huippua kuulla olevansa rakastettu ja huomaavansa kuinka meidät on huomattu. Meidän ajatuksia on myös salakuunneltu; ilmaisin juuri mielipiteeni siitä, että erästä romantiikkaa tihkuvaa veisua, jonka pohjalla ranskan kielen taitoni perustuvat, ei olisi ollenkaan hassumpi näin pitkän tauon jälkeen kuulla. Sieltä se sitten tuli TU ÉS A MOI MA CHERIE ja niin päin pois. Kaikkea tosi herkkää ja kiitos.

Kaikkitietävät järkkärit pitäis kieltää lailla. Kun ei ne tiedä mitään. Sitä ja tätä ja ulkona alko olemaan viileä, ei tosin lähelläkään sitä tärinä määrää mikä oli kaks vuotta sitten havaittavissa ennen lämmittelykutsua. Tapasimme muutaman asian ja siirryimme Lahden villin yöelämän keskukseen; emme kuitenkaan siitä päässeet nauttimaan. Ihme ja kumma. Toisten ei kannattais tunkee nenäänsä joka paikkaan, varsinkaan, jos muilla on tärkeempää asiaa.


Kisut on parasta, jos ne on pieniä ja terävähampaisia tappajia. Tapasin yhden sellaisen. Ja tapasin muutaman varsin miellyttävän ihmisen, jotka johdattivat minut Young Onesin ihan liian hauskaan maailmaan. En ole ehkä sittenkään täysin menetetty tapaus.

Harrastimme myös urheilua, sekä ruokavalion muuttamista: vitun urheilijat. Mutta mä tykkään siitä, että kanssani samalle kiertoradalle on sattunut kaikista maailmankaikkeuden asteroideista osumaan juuri tuollainen sopivasti itseni kaltainen kiertolainen. Am I high vai miksi vertasin Tiinaa just planetoidiin? Tuon nimikkeen varastin juuri Wikipediasta.

Pikkukaupungit kutsuu, joulu on kohta.

np. Anal Thunder - Drink myself to death

1 kommentti:

TIINA kirjoitti...

NIIN PARASTA!! Tätä on niin kiva lukea... en jaska odottaa... Oot söpö.