harmonie du soir

kun usean kuukauden pitkät työpäivät alkavat muuttumaan tuloksiksi,
excel-taulukot tunneiksi ja kilometreiksi,
artistitietolomakkeet ihmisiksi,
myyntilauseet ja esittelytekstit kokemuksiksi,
ei sitä osaa kuin hymyillä.

sitä minä elin viimeisen viikon ja yli:
hienoja autoja, aikaisia aamuja, pitkiä iltoja

kitara soi yhdeksän päivää

ja minä juoksin sen perässä minne ikinä se veikin

maanalaisista teattereista moottoritielle 0327

kirkosta toiseen, pienien yleisöjen luota suurien katsomoiden eteen sönköttämään

onneksi lähdin tämän sirkuksen mukaan

sain uusia koteja ympäri euroopan, uusia ystäviä siinä sivussa

halasin tiukemmin kuin ehkä koskaan

voitin itseni ja olin helvetin rohkea

juoksin ympyrää etsien voiveitsiä ja pingispalloja,

silitysrautoja ja kossupulloja

ihana bogdan ihana arthur ihana stanley

ihanat miehet ja ihanat kitarat ihanat kaikki

yhdeksän päivää kukkia ja haleja

lahjakkuutta takahuoneet täynnä

naurua naurua naurua ja parit ilon kyyneleet

väsyneitä ja onnellisia

säveliä
haleja
ihmisiä

laittoman lopullisilta tuntuvia jäähyväisiä
vaikka kyllä minä teitä tulen vielä katsomaan
uskokaa tai älkää
riittää että minä uskon

niin monta uutta hymyä ja inspiroivaa ihmistä
aivan ympäri maailman, meidän juhlissa, meidän ansiosta, meidän takia,
ja ne hymyt, joita konserttien lomassa näki, kyyneleetkin,
ja että sain olla osana.

muistin moneen kertaan, miksi lähdin tälle polulle

(vaikka ei tässä mitään järkeä ole,
                                                 on vain liian kivaa.)

lauantai-iltana nauroin väsymystäni tampere-talon takapihalla

ja minulle kiikutettiin vielä yksi kukkakimppu saatesanoin

"kyllä sä tän ansaitset"

ja salaa sen tiesin itsekin, vaikka tuhahdin kiitollisesti vain

että eihän tässä, työtänihän minä vain

työtänihän minä vain