jatka vain

tykkään itseäni suuremmista kaulahuiveista,

joita aamupakkaset antavat taas syyn käyttää.

poltan kynttilöitä toisinaan, ja kissa polttaa samassa viiksensä.

liityn vain muutamien sidoskohtien kautta ulkomaailmaan, 

mutta ikkunani pidän auki enkä sulje, vaikka väittäisit että sen kautta kaikki

kauniit ajatukseni öisin karkaavat.

minusta on jälleen tullut hyvä haaveilemaan pienistä hassuista asioista.

siitä, että kylpyhuoneessa olisi koleat lattiat joilla käveltäisiin vastavalmistuneilla villasukilla.

leivottaisiin sämpylöitä aamuisin ja voitaisiin hyvillä mielin jatkaa päivää siitä eteenpäin.

makoiltaisiin vaan ja kuunneltaisiin linnunradan käsikirjaa liftareille-äänikirjana. 

keksittäisiin uusia sanoja joilla ei ole oikeasti merkitystä,

muuta kun meille ja sille, ettet sunnuntai-iltaisin enää lähde kauas pois.

päivisin mä teen töitä kymmenestä kahteentoista tuntia,
luonnollisesti vielä ilmaiseksi, kuinkas muuten.
iltaisin mä kaipaan kotiin puuttuvia osasia
ja öisin kierin yksinäisyydessäni.

uhka vai mahdollisuus?
siinäpä vasta pulma.

mun tekee toisinaan mieli pyörtyä koska mä kaipaan.

hypätä myrskyn silmään ja antaa mennä.

laittaa koko pakka sekaisin ja luoda.
toisaalta mä teen just sitä,

 mutta ei silti kuitenkaan,
en minä saa aikaiseksi kuin soittaa ja ilmoittaa;

te tarviitte mut töihin,
ja otatte, koska mä olen helvetin hyvä.

(jos sitäkään)