vielä hetki

niin pienet kuin suuretkin kissat sanovat miau,

metallimusiikkiin kuuluvat kipeät niskat,

kesken matkaa nappasin elimistööni keuhkoruton

(tai jonkin muun lähes tappavan taudin)

josta parannuin vasta kaiken kivan oltua ohi.

kävin kävelemässä ja kertomassa tarinoita

iltana jolloin koko suomi oli humalassa,

mutta minä leikin parkkitalolla ja lelukissoilla.

ja minä pidin siitä, että olin väärässä

etteivät lapset hajoakaan jos kosken,

etkä sinä pelästy minun horjahduksiani

(ainakaan liikaa)

    

meillä kolisevat pallot pitkin seiniä ja pullonkorkit saavat kyytiä

kun kuvioihin astui kissoista viskein, siroin ja typerin.

hetki siihen meni, mutta nykyisellään nauttii jo pallomerestä,

ei enää kaada vesikuppiaan minuutin välein

saati pureskele tuolinjalkoja.

se on eläväinen,

tekee minustakin sellaisen

tai sinne päin.

neljän suorat sun muut,

sitten soi puhelin ja taas pitäisi mennä.

kun kaikki on niin hajoavaa, pelkän kuulalaakerin varassa

tai roskia viedessä pirstaloituvan roskapussin jäänteissä;

jaloista kuuluu kräsh pum räks.

laitetaan elämämme järjestykseen

oli se hyvä tai sitten huonompi

ei kai sillä väliä, kunhan olet siinä 

vielä  h e t k e n.

kauniita lintuja

arki on ollut sateenkaarten ympäröimää ja vaaleanpunaisella ilta-auringolla kehystytteä.

eilen haahuilin kotia kohti tihkusateessa danzigin tahtiin eikä mikään ollut hullusti.

(paitsi kipeä nilkka lonkka ranne pää)

ja yleisestikin; kun katsoo ikkunasta, näkee auringonpaistetta,

ulos raahautuessa se muuttuu sateeksi ja myrskytuuleksi.

monimuotoista onnea ja iloa ja syitä hymyillä.

olen nähnyt kauniita nurkkia ja linnoja tänä lyhyenä hetkenä lomaa,

silti en ole tyytyväinen ja haluaisin vain enemmän;

ENEMMÄN KAUNEUTTA vähemmän turhaa pelkoa

ehkä sanojen tilalle vähän enemmän rakkautta.

---

näin mustan paraatin eräänä pimeänä iltana

ja olin tuolloin todella onnellinen, sekä jälleen yhdeksänvuotias.

voitin myös elämäni ensimmäisen pöytäfutismatsin lordsin soidessa.

kaikki on ollut muutoin aika tavallista,

vuohenjuustolasagnea ja vuorokauden kestänyttä lastenhoitoreissua lukuunottamatta.

 huomenna käyn etelässä katsomassa isoja kissoja ja ranskalaisia pitkätukkia.

voin oikeastaan aika hyvin.

viimeinkin olet vapaa

täten hän on suorittanut ylioppilastutkinnon,

mikä ylioppilastutkintolautakunnan sinetillä vahvistetaan

kyllä minä vuodatinkin verta, hikeä, kyyneleitä ja muutamia neuvoa-antavia viinilaseja.

luin monta kirjaa moneen kertaan ja hankin jännetuppitulehduksen aivoihini yrittäessäni sisäistää matematiikkaa. istuin monet illat tyhjentämässä aivoistani ylimääräistä stressiä ja aamuyöstä siirryin järven rantaan jälleen kirja kädessäni. ystäviä sain monen monta enkä vaihtaisi heitä mihinkään. olisin voinut jäädä vielä ajelehtimaan näihin vuosiin ja käpertyä turvaluoliini koulun kirjaston hyllyjen välissä ja kellarin nurkissa. mutta matka jatkuu.

paperilla näkyy pettymyksiä ja alisuorituksia

merkkejä laiskuudesta ja priorisoinnista

arkielämän vaikeuksista ja vastoinkäymisistä

pitää vain oppia olemaan piittaamatta

sain juhlia paljon ja kauan, syödä liikaa kakkua ja nähdä älyttömän paljon rakkaita.

keinuin hymyssä suin kuunnellen ystävien soittavan uptown funkkia, enkä olisi halunnut poistua marimban luomasta lumouksen tilasta koskaan. jokaisella halilla ja hymyllä oli elämää suurempi merkitys. hymyilin poskeni puhki ja nauroin ääneni käheäksi. 

aurinko paistoi ja koko maailma tuntui olevan onnellinen.

kaikki on hyvin ja maailma on hetkellisesti valmis.

gaudeamus igitur, juvenes dum sumus