Taksin numero 66 66 66 66,
valoisat aamut ja hämärän peittämät yöt.
Sunnuntaiaamuinen ilmassa leijuva tiheä valkoviinin haju
ja helvetin lujaa huutavat kirkot, alati murhanhimoisen näköiset vahtikoirat,
tuhannet Döner- ja strippimestat, ja jostain korviin kantautuva jazz.
Aamukävelyt Altonan ja St Paulin kaduilla,
kahviloiden ja baarien keskellä ja tuijottaa taidetta kaikkialla.
Vastaantulijoiden puheesta kun ei paljon halloa enempää ymmärtänyt,
saattoi vaeltaa seikkailla ja unohtua.
Pyytää anteeksi puilta ja kauniilta hetkiltä,
ettei ole aikoihin osannut rakastua heidän kaltaisiinsa,
hypätä mukaan ja nauttia aivan täysin.
Kun on ollut kiire ajatella liikaa.
Lähes kesäkelien keskellä
ja täyteen tupatun jalkapallostadionin vieressä
oli luistinrata ja vinoon uivia sorsia.
Kirkontornit kylpivät auringossa ja itse pakenin sitä.
Maanalle ja sivukujille.
Minkä takia kuljin Reeperbahnilla monta päivää?
Nähdäkseni mm. Stam1nan ja sen rakkaan tyttösen, Reeta nimeltään,
lavalla ja yleisössä saman verran suomalaisia
ja bongatakseni mahdollisesti seuraavan syyn matkata Saksaan.
Ja ottaakseni etäisyyttä ja hengittääkseni.
Tuona iltana, kun Grünspan oli täynnä suomalaisia,
puhuin ilmeisen sujuvaa espanjaa aivan vahingossa,
eturivin ihmiset väistivät ilolla ja jostain kaukaa lähelle kantautuivat Pahan arkkitehdin ensitahdit.
Puolen tunnin jälkeen olivat voimat lopussa, niskat jumissa.
Oli virtajohtoja ja hetkellisyyttä, tupakansavua, musiikkiin eksyneitä ihmisiä,
polvet mustelmilla ja Insomnium lavalla.
Uskomatonta.
and we drift far away in our dreams
gather further distance while we sleep
Nukuin elämäni kalleimmat ja todella sekavat unet Bremenissä,
lensin aamulla Suomeen ja talvi oli ohi.
Ja kaikki muukin oikeastaan mureni käsiin.
Luin tuhansiin kertoihin Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi,
kaikki oli oikeastaan selvää mutta silti tuskaa tuottavaa.
Uusi pyörä ja niin se pyörii.
Eteenpäin, huomenna.
1 kommentti:
Taksin numero oli 66 66 66
Lähetä kommentti