Sumiainen - take it easy please.
Oli viikonloppu täynnä voimautumista, energioiden uusintaa ja hillitöntä riemua. Sain levättyä, hengitin syvemmin ja koin puhtaammin. Aurinko pisti positiiviset fiilikset rullaamaan, kaikki oli aitoa ja niin lähellä. Oltiin keskellä eimitään, mäntymetsän keskellä lammen rannalla. Hiekka ja havunneulaset tuntu pehmeiltä jalkapohjien alla, ilma oli pehmeetä ja kevyttä. Kaikki oli niin ihanan rauhallista, sai vaan olla. Tämä viikonloppu ei olisi voinut ajoittaa itseään yhtään paremmin, nyt tuli oikeasti tarpeeseen.
Kehitimme omaa työtämme, opimme asioita maailmasta.
Appelsiini ei kellu, vaikka sen painosta 2,3 prosenttia korvattaisiin hasisöljyllä.
Näiden ihmisten keskellä on niin turvallista. Vaikkakin täytyi kaataa puu, ja pelata Kimbleä korvalla, tulla karhun liukukamppaamaksi ja jäätävän sudokunratkojan jahtaamaksi.
Syrjäydyin hetkeksi viettämään aikaa ilta-auringon kanssa joogaten. Energiat virtasivat ja mä olin tyytyväinen olemassaolooni. En ajatellut pidemmälle, en ulkopuolelle, mä ajattelin kerrankin vain omaa hyvinvointiani varsin positiiviseen sävyyn. Tajuan tarvitsevani aikaa ja voimaa, ja uskon sen kaiken myös itsestäni löytävän.
Jään tähän paikkaan lepäämään.
-- -- Ei enää kiire mihinkään.
Luen jälkeenpäin palautetta:
Iloinen, ehkä iloisin ihminen ikinä, kaunis hymy, mahtava, ihanan omituinen, kiitos että olet olemassa.
Ja sillon mä seison Hervannan valtaväylällä odottamassa bussia.
Ohiajavat autot alkaa ahdistaa.
Maailma alkaa ahdistaa.
Kadotan kaiken löytämäni voiman pala kerrallaan.
Ja kun kahvikuppini tyhjenee, on siitä voimasta jo kaikki mennyt.
Mä haluaisin samaan aikaan pysyä hiljaa ja kertoa kaiken mikä mun mieltä painaa.
Mutta sanon kaiken väärin, ja tähän me taas päädyttiin.
Kumpikaan ei sano sanaakaan.
Mä koitan olla parempi, koitan olla vahvempi.
Nyt aion jättää itseni paitsi kahdesta hienosta illasta.
En tiedä kuinka jaksaisin.
Mutta en tahtoisi satuttaakaan.
Silti satutan ja satutan ja satutan ja satutan ja satutan.
TÄMÄ KAIKKI ON JOSKUS HISTORIAA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti