Mä luulin tänään aamulla että tää syntymäni vuosipäivä olis yhtä masentava kun ne on ennenkin ollu, ellei masentavampikin! En nukkunu silmäystäkään, ja aamu oli niin iloinen kun myöhästyin koulusta, unohdin kaiken tärkeän kotiin ja mun hiuslakka päätti loppua joten hiukseni huusivat EI. Mutta koska meidän koulu on paras, oli tää syntymäpäivä oikeesti paras varmaan kaikista mitä oon elelly. Mä hymyilin mä nauroin enkä mä voinut lopettaa nauramista. Mä nautin hienosta seurasta ja paskoista läpistä. Ja voitin suurimman pelkoni, ja oi kyllä, se tuntui pahalta, mutta mä tein sen! YLPEYS!
Toiset kokoukset stressaa, toisista vaan haluaa pois. Sen huomaa kun on aika siirtyä pois kuvioista, voi ei, yliaktiivisuuteni kärsii! Mutta mä keskityn tästä eteenpäin siihen mikä tuntuu parhaalta, ja se on rakas opinahjoni, ja opiskelijatovereideni siellä viihtyvyys. Aamen. Voi kun esim kivet ymmärtäis.
Mutta mua ahdistaa kun teen asioita kuten muut haluavat, mutta myös kun teen asiat kuten itse haluan. Kaikki välimuotovaihtoehdot ahdistavat myös. Mä en halua. Ja haluan. Etkä voi ikinä aavistaa mitä ajattelen. Hyvä.
Enkä mä ole enään täysin täynnä alemmuuskomplekseja. Mulla oli tänään niin hyvä olla.
np. Every Time I Die - The Sweet Life
Ps. Saankohan mä sen mun rakkaan fisun sitten huomenna? Vois pikkuhiljaa lämmittää jo!
Pps. Su-To. JOO.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti