en tiedä,
mitä muuta vastavalmistunut nuori elämäänsä kaipaa kun hetken kestävää lomaa kaikesta,
ja tietoa myönnetystä opiskelupaikasta. siihen lisättäessä helteet ja kauniit ihmiset, ei edes voisi pyytää enempää. paitsi että se jatkuisi kauemmin.
ja voi hyvä luoja tai mikä tahansa,
olen ollut niin uskomattoman onnellinen, ettei tosikaan.
en osaa sanoa siitä kovinkaan paljoa.
tunne on itselleni hyvin vieras ja omituinen.
kun kertakaikkisesti kaikki on ollut hyvin.
niin s a a t a n a n hyvin
yksi juhlailta alkoi lasten mehukesteiltä,
ja päättyi keskustorin puiden latvoihin.
siellä olivat niin nykyiset kuin tulevat sotapojat ja hirveän hyvät ystävät,
siilit sun muut.
makasin pitkään riippumatossa katsellen,
kuinka aurinko paistoi lehtien yläpuolella
ja siilit juoksivat sinne tänne.
monet asiat saivat selvyyden,
paitsi minun pääni joka humaltui
yhä edelleen kasvavasta onnesta.
mielessäni laitoin rasteja seinään
aina kun joku teki jotain tyhmää
ja sai pääni kuvittelemaan itseni noiden ihmisten seuraan silloinkin
kun he olivat jo kaukana.
oltaisiin vaan jääty siihen.
sitten se koitti.
joskus siitä puhuttiin ja joskus se oli tulossa,
sitten joskus, siihen on kauan.
tänään sinä lähdit.
kun et sinä koskaan lähtenyt minnekään,
et ilman minua. minä ehkä joskus
jonnekin hetkeksi karkasin mutta
tulin kuitenkin aina takaisin
alle viikossa.
seuraavat kaksi viikkoa olen yksin
teen ruokaa yhdelle
nukun yksin
kerron huonoimmat vitsini itselleni
sitten tulet käymään,
ja sitten toistamme samaa noin vuoden verran.
ja voi pojat, kuinka on ikävä jo nyt.
mutta kun totun ajatukseen,
lupaan tarttua taas onneen ja nauttia.
sitten itken ilosta, kun saan sinut viereeni taas.
